779

22.10.2025

PURULELUN PITÄJÄ

Sanovat, että turha työ ja joutenolo käyvät yksiin. Onkohan se sittenkään niin! Ajattelen, että viisas joutenolo tekee terapiatyötä ihmisessä antaen voimaannuttavaa hoivaa ja hoitoa. Ydinkysymys onkin siinä, osaako ihminen olla terveesti jouten, vai täyttääkö hän helpotushetkensä itsehoidon erilaisilla touhuilla – silloinhan emme enää lepääkään, vaan touhuamme mielestämme tarpeellisia. Ihmisen osa on syntiinlankeemuksen jälkeen olla ”otsansa hiessä” työn tuoksinassa. Verta, hikeä ja kyyneleitä! Millainen luottamusmies voisi näissä asioissa tehdä puolustavaa sopimustyötä kaikkien työosallisten kanssa. Ja sitten päädytään tähänkin: pakkolepo vaikkapa sairasvuoteella tai työttömyydessä vasta raskasta tekemistä onkin. Kyllä on markkinarakoa lepotyölle, sellaiselle, jossa arvokas ja mielihyvää tuottava tekeminen sujuu kuin leikki vain.

Että joutilas jotakin. Istuin olohuoneen sohvalla ja pitelin koiran lelua purtavaksi. Jotta leikkihetki olisi autenttinen, murahtelin mukavasti sopiviin väleihin ja vedin ja ravistelin kuin irti pyrkivä saalis ikään. Se on taas se näkökulmakysymys: näillä touhuilla ei tule pro Finlandiaa, vaan Ilo-koiranpa näkökulmasta juttu on toisenlainen. Antaumuksellisella otteella tehty leikkityö oli sille varmaankin päivän kohokohtia. Ei siis pidä ajatella yksioikoisesti, ei myöskään yksipuolisesti.

Kuule Ilo. Kyllä juttu on niin, että silloin, kun se on parasta ollut, on se työtä ja vaivaa ollut. Itse koettuna ja vanhojen viisasten vahvistamana – niin se vain on. Matkalla oppii arvostamaan myös niitä, jotka epäsopivasti keskeyttävät työn. Jos olisi vain tehdä jumputtanut, olisi ehkä jäänyt jotakin huomaamatta. Vaikkakin vain raivostuttava keskeytys – se saattoi kuitenkin antaa sysäyksen tulosten tekemiseen oikeampaan suuntaa. Lukemattomat keskeytykset saman työn aikana saattavat kehottaa meitä kokonaan keskeyttämään: jotakin on nyt todella pielessä. Keskeytys voi siis olla matkavakuutus – varjelus.

Joo joo! Leikitään nyt sitten vielä vähän aikaa, mutta katsokin, että et haukkaa vahingossa hampailla. Tiesitkö Ilo, että synti on hulluuden työ. Sananlaskuissa ainakin ollaan sitä mieltä. Melko hyvä määritelmä. Ja Saarnaaja opettaa näin. Ihmisen on tarkoitus viisaudella tutkia, mitä kaikkea auringon alla on ja tapahtuu. Tämä on vaikea työ, mutta Jumala on antanut sen ihmisille, jotta rasittaisivat sillä itseään. Tämäkö näin on sitä oikeaa työtä: tutkia Jumalan tekoja ajan saatossa. Aika metkaa! Tehtävä on ainakin niin suuri ja haastava, että pysymme pois pahan tekemisestä. Ja siitä riittää jokaiselle jotakin saavutettavaksi.

Miten näihin aatoksiin mahtuu purulelun pitelemisen funktio? Ajanhukkaa vai mahdolllisuus mielekkään työn tekemiseen. Näillä vuosilukemilla olen oivaltanut, että suurin osa meistä määrittelee työn ihan väärin. Kaikkein vaikeinta on vain suostua olemaan ja elämään arkea Jumalan tahdossa. Me tarvitsemme niin kovasti työtä, siinä onnistumista ja hyvän palautteen saamista. Näillä eväillä työn tekeminen lähtee jo ihan alussa väärille raiteille. Kun Herra sanoo, että tässä on tänään tie, jota sopii käydä – se voi sisältää meille vaikeita ajatuskulkuja, sitä tyhjän työn tekemistä. Tarkoitus! Motiivi! Tavoite! Nämä ovat ihmisten laatimia sanoja. Jumala katsoo niin paljon suuremmasta perspektiivistä. Sitähän meidän tulisi tehtävän annon mukaan tutkailla. Niinpä vastaan ihan riemulla kysymykseen purulelusta. Koiran näkökulmasta se sai laatuaikaa ja harjaannusta fyysisten voimien lisäksi. Se sai ihmisen huomiota ja lämpöä ja voimaannuttavan tunteen, että melkein taltutin tuon hurjan vihreän vastustajan. Entäs pitelijä itse. Hän sai Iloa! Eikä unohdeta poliitikkoja – oikein hartiavoimilla.