807

04.12.2025

POTKUA PUUROSTA

Puurolla pötkii pitkälle tarjottiinpa sitä mihin aikaan päivästä tahansa. Helsinkiläisnuoret saavat kouluaamupuuroa! Esimerkillistä! Luvattoman monet aloittavat koulumatkan tyhjin vatsoin: ei maistu tai ei ole, mistä ottaa. Aamupuuro on sosiaalinen kohtaaminen päivän aloitukseksi ja lämpöinen energian lähde, jonka varassa jaksaa lounaaseen. Potkua tulee työn tekemisen voimiin, terveysnäkökohtiin – ja tasoittaahan puuro myös tietä lounaan kustannusten hillitsemiseen. Kun ei ole kiljuva nälkä, on malttia otaa ja syödä vain sen verran, kun tuntuu sopivalta. Ja kouluhenkilökunnalle voi itselleenkin antaa puurobonukset: ilmainen annos valmistajille. Saa kaapia kattilan.

Koulupuuro on tämän ilmastoagendahössötyksen oiva ilmenemismuoto: kasvua kasvista, voimaa viljasta. Joulupuurosta tietysti motkottavat, kun ihan riisistä – pitäisi ohrasta. Onpahan hutunkeittäjillä huolensa, että ei mene surematta tämäkään päivä! Kermaisen riisipuuron syön kiiltävän väskynäsopan kanssa – jos Jumala suo. Ja hyvällä omallatunnolla. Puuron hautuessa -sitähän ei juuri hämmennetä – mietin kauhallisen verran maailmanrauhaa niin kuin jokaisen kunnon kansalaisen tuleekin tehdä.

Puuro on verrattoman monella tapaa pistämätön eväs. Kunhan eivät vain panisi verolle. Puurovero! Ei tämä ihan tuulesta temmattua ole. Painostivat elämän sähköautoilun puoleen. Kun olen seurannut sähköautoilijoiden elämää, on se yhtä vahtimista, missä ladataan ja milloin ladataan. Tuukko hakee! Ai mitä? No mut latauspisteeltä! Ennen vanhaan kylään pääsi perille asti … Juu, ja tämän höynäytyksen jälkeen ilman puhdistuessa ja ekologisen sähkön virratessa muuttuu maailma Eskoseni. Sähköautoilijat eivät maksa polttoaineveroa. Heille laitetaan kilometrivero. Jatkossa kylään tulijan voi joutua hakemaan pidemmältä, että kilometrirajat eivät ylity. Onpa hyvä, että välipalapuuroa saa purkista kastikkeeen kanssa. Sitäpä sitä on mukava popsia omia ja auton akkuja ladatessa. Puuro piristää – ja varaa on!

Syö särkeä, se kasvattaa järkeä. Kunpa puuro ei tekisi meistä pehmoisen puhujia. Saa ajatella ja aikaa on. Heikki käynnistää bensalla puskevan koirankoppimme. Hyrähtää kuin palmun alta samalla, kun naapuri hiertää riitaa vepastonsa toimimattomuuden kanssa. Yksinkertainen on kaunista ja ennen muuta käytännöllistä. Matkaan taas lähden nyt, suuntaa vaan en kysellyt