907

12.04.2026

PILVEN PUSU

Kiitollisin mielin, kun on mahdollisuus tähän. Ei tarvitse puskea ja vetää itseään äärirajoille. Kun aurinko paistaa ja tekstit tykkäävät vähän lomailla – on täysi lupa olla vain. Työelämässä ja lapsiperhearjessa tai omaishoidon kodeissa muiden tarpeet pitävät velvoitteeet voimissaan. On tehtävä! Mutta sitten jonakin päivänä, ruoka on valmiina ja voit vain rentoilla. Miten hyvä voi ihmisen osa ollakaan. Missään tilastoissa ei kuitenkaan mitata lämmön ja valon voimaa, eikä ilman syyllisyyttä vietettyä lepoa. Tärkeimmät seikat jäävät käsittelemättä. Mutta mitäpä käsittelystä. Pääasia on, että itse huomaamme ottaa tilanteesta kaiken sen, mitä sillä on annettavanaan. Tilannetaju – niin hyvässä kuin huonossa. Tervetuloa!

Pilvikin lähettää meille kevätsuukon, oikein pilven pöhäyksen. Pistää ihan ranttaliksi, että huomaisimme antaa näkemällemme ja kokemallemme arvon. Moiskista vain itsellesikin!

Älä siis provosoidu vaikka kuinka siihen suuntaan kammettaisiinkin. Erityisen tärkeää tämä taito on perhe-elämässä. Työelämässä osaamme sordiinon käytön joten kuten, kun pelkäämme potkuja. Perhe ei anna potkuja, mutta paha mieli tulee kuitenkin kaikille. Miten siis suhtaudun erimielisyyteen ja arkiseen kinasteluun ja väittelyyn. Meille sanotaan, että rauhallisuus ja luottamus on meidän väkevyytemme. Tämä on ihka oikea taivasneuvo. Rauhallisuus ja luottamus!

Pikakelaa arvot, että luottamus pysyy mukana. Ja sitten, ole rauhallinen. Asiat eivät hoidu volyymiä lisäämällä eikä toisiaan syyttelemällä. Tilanne kärjistyy kärjistymistään. Pysy rauhallisena! Yritä löytää toisen huutopiste, mistä mekkala kumpuaa. Pysy rauhallisena ja juttele hillityllä ja mahdollisimman lempeällä äänellä. Vanhoille kunnioitusta, kumppanille rakkauden rahtu ja lapsille rakkauden laatimat rajat. Vain jumalallinen viisaus osaa ottaa huutomme ja mesomisemme sen oikeasta näkökulmasta. Lähimmäisten kanssa on pidettävä pienempää vauhtia. Kas, jos aina mesoo, menettää se voimansa ja vaikutuksensa. Kohta ei ole mitään, millä saada huomio. Se, että yleisesti kehotetaan laskemaan kymmeneen, on juuri sitä rauhallisena pysymistä.

Minusta on niin vapauttavaa oppia, että ei tarvitse provosoitua. Se tarkoittaa riitakumppaniksi ryhtymistä. On lupa sanoa oma mielipiteensä ja perustella se: kuulehan, ajattelen näin, että … Paikalta ei saa lähteä ovet paukkuen. Rauhallisesti ja paikallaan pysyen. Oikea asia löytää aina ymmärtäjänsä, vaikka suu sanoisikin sopimattomia ja kiukku, vielä ohi menemätön, nostattaisi esiin uusia epäsovun aineksia.

Eikö olekin merkillistä, että huutomme mielletään taistelukutsuksi. Jos olemme hiljaa ja puhumatta mitään, on se pahemman laatuista hylkäämistä ja toisen arvottomaksi tekemistä. Jos lähdemme, jätämme asian käsittelemättä ja kerrytämme riitarepun sisältöä seuraavaa kertaa varten.

Mistä tämä nyt tähän kumpusi! Isomummo seuraa kirkonmeininkiä, Heikki puuhastelee ulkona auringossa ja hengittää ihanaa oman ajan ilmaa. Itse tähyilen jo ruokahuollon suuntaan ja sitä seuraavaa jälkiruokakahvia pihakeinussa. Riitaa ei ole mailla halmeilla, vaikka toki tiedän, että se on semmoinen säheltäjä, että voi yllättää vaikka millaisen pilven pusuun naamioituneena. Suloista sunnuntaita siitä huolimatta!

Mikäli haluamme olla väkeviä, muistamme rauhallisuuden ja luottamuksen. Luottamus on sitä, että sinä kuiskaat, että Herra, täällä tarvitaan sinua. Olisikon tässä neuvottelutekniikkaa isoille valtapelaajillekin. Että ei vaatimuslistoja, vaan sovittelua ja kysymyksiä, mitä sinulle nyt kuuluu, miten näet, että asian voisi ratkaista. Saattaisi Trumpkin tulla yllätetyksi: hyvä diili ja näin nopeasti! Heh!

Ei ole elämä milloinkaan täysin omisssa käsissämme. Minua hymyilyttää. Työpisteeni on kadulle päin ikkunan edessä niin, että pakostakin näen kamalasti kulkijoita. Joku meitä aina juoksuttaa! Ellei se ole rakas koira, on vanhempien juostava potkupyörän tai kolmipyörän perässä. Toinen määrää tahdin. Hyvä, jos voimme hölkätä ilman mieliharmia.