729

22.07.2025

PIHAKUKKAPUSKA PUHELEE

Olen ehdoton päivänkakkarafani. Ne symboloivat juuri oikeita asioita: puhdassydämisyyttä, vattomuutta ja puhtautta nimittäin. Jos näin on ihmisen laita, ovat liljatkin ihan oikeassa ympäristössä. Keltaiset liljat kertovat hilpeydestä – ja niinhän se on, että juuri puhdassydämisyydestä versovat muut hyveet iloa unohtamatta.

Muistan yhä, että rakkaus on työtä ja tiedän kokemuksesta, että elämä on taistelua. Silloinkin, kun se on hyvää ollut, on se työtä ja vaivaa vaatinut. En voi syyttää hellettä siitä, että kompastumme kommelluksiin tavan takaa. Ja kommelluksille ja ennen kaikkea itselleen sopii opetella nauramaan!

Otetaanpa ensin housuepisodi. Minulla on arvostava asenne vanhusten ilmiasua varten: kauniisti vaatetettu ja hyvältä tuoksuva vanhus on helposti lähestyttävä. Toimin näin, sillä niin tahtoisin itseänikin kohdeltavan sitten, kun aika niin vaatii. Meillä oli oikea heinäkuun housuhelle. Laitan aina äidin vaatteet valmiiksi, jotta hänen olisi hyvä ja helppo toimia. Jostakin syystä hänen päähänsä pälkähti, että tarjolle laitetut housut ovat hänen pyhähousunsa vierailua varten. Niinpä hän laittoi housut erityiseen piiloon talvitakin vaatepuun poikkipuulle ja pyysi housuja. No mutta juurihan olit vetämässä niitä jalkaasi. Ne on pyhähousut. Eivät ole – sinulla on ihan erikseen toiset juhlakamppeet. Mutta mihin sinä kerkesit ne piilottaa! Aikani huhkittuani löysin kätkön ja annoin housut uudelleen jalkaan laitettavaksi. Heikki auttoi äidin patiolle ja kun tulin kukkia kastelemaan ällistyin ja tyrmistyin. Äiti istui siniset verkkarihousut jalassa kutomassa. Äiti! Miten sinulla voi olla nuo housut? Ne mustat ovat pyhähousut, jos tulee lähtö jonnekin! Ette halua nähdä, millainen on tyttären housuhymy korvasta korvaan.

Vaiherikkaita ovat vanhenevankin päivät ja niiden kulku. Yllärit eivät aina löydy itsestämme. Olen sitä mieltä, että meistä kukaan ei enää ole omanlaisensa kaikkien näiden myrkkyjen ja lisäaineiden maailmassa. Sitä syö mikromuovia ja hengittää syöpää aiheuttavia pienhiukkasia. Siihen pläjäys liikalääkkeitä, että pysyisi hengissä vaikka sekaisin menisikin! No, ujostuttaa kertoa, mutta minussa on pieni ihopläntti, joka vaatii estrogeeniä silloin tällöin lääkinnällisistä syistä. Minulle riittää pikkkuruiset lääkeaanokset, vaikka tolkkua eivät saa helposti pois yli-innokkaan aineenvaihdunnan takia. Vasta täysi-ikäiseksi ehdittyäni ensimmäisissä vappuhulinoissa kokemattomana join kuusi ampiaista. Sanovat niiden olevan makeaa ja hyvää, mutta kokemattomalle ainakin kaatokännin aiheuttava satsi. En edes hoiperrellut enkä puhunut tuhmia tai nauranut hysteerisesti. Ei vaikutusta muuhun kuin elämäni ensimmäiseen ravintolalaskuun. Mutta siitä voiteesta sitten. Vaikka ensin sukeutuneesta keskusteluaiheesta.

Juttelimme vauvoista ja lasten saamisesta: yksi haluaa tytön, toinen pojan. Täysin varoittamatta kimpaannuin ajatuksesta, että tietämättömät yhä vielä vaikka ovat saaneet opetustakin – kiittävät vaimojaan, kun he antoivat toivotun pojan. Tämä karmaiseva asenne on saanut hengiltä historian kuningattaret yhden toisensa perästä. Ei tule poikaa, tyttöjä vain. Ja miehet alkavat siinä ohi mennessä käyttäytyä sikamaisesti. Miten on mahdollista vielä näillä vuosilukemilla. Eikö miessukukunnan kaaliin mene, että hehän tässä päättävät, kumpi tulee, ei munasolu eikä varsinkaan vaimo. Pitäisi ihan itse älytä, että poikia ei saa vaimoa vaihtamalla. Pitäisi vaihtaa ne närhin värkit eikä syyllistää ja haukkua niitä, joilla ei ole osaa eikä arpaa tämän asian päättämisessä.

Aikani mesoin ja kädet kävivät kuin tuulimyllyn lavat. Äitikulta: oletko milloin viimeksi laittanut sitä voidetta. Nolo hiljaisuus ja huokaisu. Toissapäivänä ja vaikutus näkyy nyt tässä. Sitä ei kuule itse huomaa, että alkaa hormonihuurussa mekastaa. Luulee puhuvansa maailman tärkeintä asiaa. Minulla ei ole kokemusta minkäälaisista vaihdevuosista eikä humalatilasta. Kukaan ei usko, että sekoan millistä kaikkein vähiten vaikuttavaa estrogeenivoidetta. Heh! Elämä tasaa puntit. Kiitän tyttärestä, joka uhontaani uhmaten hiljaa kysäisee, että onko estrogeeni asialla vai vain muutenko vain ylikierroksilla käyvä mielipide. Sen verran olen arvostusta oppinut jakamaan, että en ärähdä, että ei saa keskeyttää, kun toinen on vaihdissa enkä ainakaan tokaise, että suu kiinni, kun minulle puhutaan.