868

18.02.2026

PAASTOPÄIVÄ

Puheestakin pitäisi paastota, sillä niin paljon on tyhjää, tarpeetonta ja myös vihapuhetta. Puhepaasto! Varsin suositeltava olotila. Kristityille opetetaan, että kielen vallassa on elämä ja kuolema: joka sitä käyttää, saa maistaa myös puheensa hedelmää. Puhe ei siis ole paljoa melua tyhjästä. Puhe on merkityksellistä ja monesti sanat tulevat todeksi tosielämässä. Kun avaat suusi, kerrot eniten itsestäsi ja sitten sanelet tulevaisuuttasi samassa suhteessa. Jokaisesta sanasta, jonka sanot, joudut tilille. Sanat ovat mitä suurimmassa määrin vaikutuksellisia, miksi niistä muuten joutuisi tekemään selontekoa. Tässä kohtaa itse ainakin tarvitsen Jumalan suurta armoa: älä Herra kuule ihan kaikkea, ja minkä kuulet, anna jo heti kättelyssä anteeksi. Sananvalta ei aina muistu mieleen, vaikka totta totisesti pitäisi.

Laskiaisen pulkkamäki kuvastaa hengellisesti paastonaikaan laskeutumista. Paastoja on kovin monenlaisia, miksipä ei siis sitten puhepaastoakin. Hiljaisuuden retriitti on eri asia kuin mökötys! Koululaitoskin joutuu reagoimaan paastoasioihin. Kristillinen paastonaika ei siellä näy. Siihen on myös hyvät perusteet. Kristitty ei paastoa tehden siitä numeroa, että kaikki näkisivät, miten harjaannutat sekä mieltä että kehoa. Kristitty pesee kasvonsa, ottaa hymyn huulille ja paastoaa kenenkään tietämättä – ja hänelle maksetaan siitä palkka Jumalan salassa. Se, mitä paastosta hyödytään, on Jumalan ja ihmisen välinen asia. Se on syväkeskustelua, jota ruokakaan ei saa häiritä. Suurimmat taistelut käydään Raamatun mukaan paastoamalla ja rukoilemalla.

Muslimien Ramadan on nyt meneillään – yhdeksäs pyhä kuukausi, joka valmentaa henkiseen kasvuun ja itsekuriin. Muslimit pidättäytyvät Ramadanin aikana syömisestä ja juomisesta ja myös seksistä auringonnousun ja sen laskun välisenä aikana. Paastoavat ovat terveitä aikuisia. Kouluissa katsotaan, että ylökoululaiset voivat osallistua Ramadaniin aikuisten lailla. Tämän takia muslimilapsille ja nuorille järjestetään oheistoimintaa ruokailun ajaksi. Onpa kaksipiippuinen juttu. Kristillisyys karsitaan kouluista juurimutineen, mutta muslimilapset saavat paistatella esillä erityisyytensä takia. Miksi nuo hengailee ja pelaa tuolla. He viettävät Ramadania. Miksi me ei saada? No, se on heidän oma uskonnollinen juttunsa! Juu, jonka panevat pilalle opettajat itse. Jos Ramadan tähtää itsekuriin, eikö kasvatukseen siis kuulu sietää ruuan tuoksua ja jopa näkemistä, vaikka vatsa kurnii. Ramadan, joka erotetaan elämästä, ei ole asiansa väärti. Itsekuria ei voi harjoittaa ilman mielitekoa ja halua. Suhtautumisemme on tosi outo: muslimiystävällisyytemme sotkee jopa heidän omat opetuksensa.

Paasto ei milloinkaan ole muotijuttu tai trendi. Se ei ole pelkästään terveysjuttu, vaikka sillä todistettavasti terveysvaikutuksia havaitaankin.

Paasto ei ole mediajuttu eikä itsensä esille nostamisen asia. Paasto on luopumista siitä, mikä minulle tavallisesti kuuluu. Luopumista ei tehdä meluten ja numeroa tehden. Paaston kuuluu hiljentää hengellisyyteen, Jumalan kohtaamiseen ihan poikkeuksellisella tavalla. Paasto on pyhä toimitus, ei oman erinomaisuuden ilmaus. Tähän kaikkien uskontojen lapset ja nuoretkin tulisi kasvattaa: oma minä väistyy ja jotakin tavoiteltavampaa tulee tilalle. Ja jotta tilaa olisi sille muulle, paastosta ei tehdä performancea.