843

19.01.2026

ON HYVÄ NÄIN

Harmonia! Täydelllinen luottamus! Hyvä olo! Nämä kuvan hetket ovat juuri niitä hetkiä, joita kannattaa tavoitella. Harmi vain, että hetket kuitenkin tulevat ja menevät miten haluavat. Ei voi houkutella eikä määrätä. Ei voi määritellä kestoa eikä laatua. Ja juuri siinä onkin se salaisuus: lahja annetaan. Ota vastaan!

Ja mikä parasta: kun hetken saa kuin vahigossa vangituksi kuvaksi, tehoaa se siinäkin muodossa. Vanhoja valokuvia sorteeratessani jäin itsekin tuohon hienoon hetkeen – on hyvä näin! Levähdetään hetki ja lataudutaan. Ja sitten saa yhteinen leikki jatkua.

Maailma ei tunne armoa, siksi sitä ei myöskään anneta. Vai milloin olet itse osoittanut armeliaisuutta: ansiotonta ja vastikkeetonta rakkautta toista kohtaan. Kyllä hyvän tekemiseen tahtoo aina sekoittua puliveivaamista myös omaan taskuun. Eikä tarvitse olla taloudesta kysymys. Kunnia ja maine kulkevat vielä rahankin edellä. Kun luin uutisen Leo Mellerin kuolemasta, kauhistuin toimittajan tapaa käsitellä asiaa. Meller tunnetaan suunnattoman paljon enemmän hyvän tekemisestä kuin virheistä. Miksi ihmeessä pienessäkin jutussa pitää palata armottomalle ja ikivanhalle tekemiselle. Käsittäisin, mikäli olisi pitkä dokumentti. Mutta että ei ruumisraukka saa hetkeäkään levätä raatelevilta hampailtamme! Kun saa aikaiseksi niin paljon kuin Meller sai, tulee toki suttakin sekaan. Tosiasia on kuitenkin se, että kateuttamme arvostelemme. Mellerin työn ansiosta lukemattomat ihmiset ovat tulleet autetuiksi niin ruumiin kuin mielenkin suhteen. Olisi armoa muistaa se!

Kuulkaa katsomalla voi mennä pahemmaksi eikä paremmaksi! No, katsotaan nyt. No, katsotaan sitten. Näitä sanoja taidan suorastaan vihata. Kun jäädään katsomaan, ei mikään korjaudu. Asialle pitää tehdä jotakin, ei pelkästään katsoa kuin taulua seinällä. Jos liian pitkään katsellaan, käy ongelmalliselle asialle niin, että siitä muodostuu pysyvyyttä vaativa välivaihe. Näitä välivaiheita sitten korjaillaan vetkuttelun takia. Toinen osapuoli luuulee saaneensa edun. Vastakkaista ajatteleva luulee ottaneensa vain lisäaikaa hyvän ratkaisun saamiseksi. Menehän se aika näinkin laahustettaessa ja riidellessä. Miksi ei tartuta toimeen heti, välittömästi kaikkia osapuolia kuullen – ja jos tarpeen, myös armoa osoittaen. Että eikö tehdä eikä temppuilla! Tuumailu kuuluu uuden keksimiseen ja luovaan ihmettelyyn. Sillä ei ole mitään tekemistä tavoitteellisen tekemisen kanssa.

Kannattaako katsoa, että ei tarvitsisi katua. Pitäisikö nukkua yön yli. Jo vain, mutta jo kaksikin päivää päättämättömyyttä voi saada sotkun aikaiseksi.