739

13.08.2025

MUUTOSKULTTUURI

Jokainen uusi työntekijä on aarre työyhteisölle. Tulija katsoo kaikkea uusin ja tuorein vaikuttein täysin tietämättömänä niistä piintyneistä tavoista ja toimintakulttuureista, joista ei enää olekaan hyötyä, vaan haittaa, totutun tavan takia, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa. Kun uusi tulokas kysyy, että miksi näin eikä näin: ei pitäisi suuttua, että mikä luulee olevansa. Viisas kuuntelee. Jos oma selitys asialle alkaakin näyttää hullunkuriselta – voisi muutoksen tehdä. Ei ole hyvä käytäntö se, että jos uusi ei pysy lestissään: kammetaan koeajan jälkeen ulos. Kas tuuletusta saattaa tarvita tuttu ja turvallinenkin väki – mene ja tiedä!

Juupa juu. Kulttuuri muovautuu ja muuttuu meiltä lupaa kysymättä. Mitä suurempi ja monipuolisempi kohtaanto sitä suuremmat muutokset ja sitä nopeammalla tahdilla. Tämä esimerkki lyököön ällikällä. Jos suututtaa, kehotan ostamaan sietämiseen tarkoitettuja kasvunvaravaatteita.

Aloitetaan siitä, että jos tulija on lämpimien maiden kasvatti, on lumi tietysti tuntematon elementti ja sukset samalla myös. Käyttötarkoitus on siis täysin kulttuurinmukaisesti katsojan käsityksissä. Värikkäät rimat tai laudankappaleet, joiden kärki sujahtaa helposti kukkapenkin multaan. Kun käyttöä ei tunne, voivat sukset hyvinkin toimia syysleimujen tukilankojen tukikeppeinä. Vai voitko väittää vastaan. Jos vastaat, että eivät voi, olet jämähtänyt hankeen ja aikansa siinä seisottuasi alat puhua jäätäviä. Kun rintamamiestalon kupeita koristavat paperilyhdyt, ei välttämättä ole venetsialaisen yön viettämisen aika. Kauneus ja koti-ikävä siinä vain esille tulevat. Miten voimme olettaa kaikkien tietävän, että rintamamiestalolla on sellainen kulttuuriarvo täällä Suomessa, että sitä ei voi muuttaa. Voi vain pitää perinnettä yllä ja olla ylpeä siitä kaikkine sen hyvine puolineen ja epäkäytännöllisyyksineeen. Kenen tässä tarvitsee loukkaantua ja kenelle.

Jos turhaa työtä on karsittava – aloitetaan muutosvastarinnan huomiotta jättämisellä.