tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!

764
30.09.2025
MOON RIVER
Kuunsiltakin on kaarisilta – siirtymäsilta lähtöpaikasta toiseen tulevaisuuteen. Kuunsiltaa kulkevat rakastuneet haaveillen ja tulevia päiviä sommitellen. Kuunsillalle pyrkivät kaikki, jotka kaipaavat toisenlaista tulevaisuutta, tähtitarhoja. Jotkut pyrkivät mukaan pelkästä uteliaisuudesta, jotkut eivät näe koko siltaa, koska eivät nosta katsettaan taivasta kohti. Jumalaa ei kohdata vain Hänen luomistyössään. Hänet kohdataan arjen pienten asioiden tapahtumakuluissa, suojelussa ja varjelussa. Mikä on siis ihminen, että kaiken tämän Tekijä muistaa häntä. Nosta katse – sillä elämä voi olla jo nurkan takana, ystäväiseni!
Yhdelle asialle omistautuneet voivat olla vaaraksi itselleen ja toisillekin. Tämän väitteen todistaa se seikka, että nyt kun ihmiset on puskettu syömään kasviksia kuin märehtijä ruohoa – kerrotaan, että e´hei, ei se niin turvallista ja terveellistä olekaan. Ilman trendisaastetta ovat ihmiset tienneet, että kasvispainotteisen ruokavalion haaste on kasvien luonnostaan sisältämät tai ympäristön mukanaan tuomat haitta-aineet. Haitta-aineita on kaikenkarvaisia. Niiden välttäminen tai asiallisissa pitoisuuksissa pitäminen vaatii käyttäjältään tietoa ja taitoa. On myös voitava luottaa kasvin kasvattajan rehellisyyteen pellolta pöytään. Tässä onkin jo niin monta mutkaa matkaan, että viisas siirtyy sekaruokaan niin kuin on kai tarkoitettukin. Ja epäilemättä, tulevaisuus voi tuoda eteen päivän, jolloin syödään, mitä juoksemalla kiinni saadaan. Olemme leikkineet liian pitkään ruualla ja syöneet sen siunaamatta.
Ja mikä onkaan sitten mieliaterian sisältö! En tarkoita mieltymystä mihinkään ruokaan – vaan sitä, millaisilla annoksilla ruokimme mieltämme joka päivä. Ihminen on mielellinen ja kehollinen – molemmat asiat ovat siis verrattoman tärkeitä. Uutistarjonta on murhattuja, sodassa tai onnettomuudessa kuolleita ja tapettuja ja hyväksikäytettyjä ja orjuutettuja ihmiskohtaloita. Aikansa tätä lajia pisteltyään voi kuunsiltakin alkaa näyttää katalalta. Mikä vippaskonsti siinäkin saattaa piillä ja piilotella. Keho kaihtaa haitta-aineita, mieli haitta-ajatuksia ja harhoja.
On aika ottaa riski hämmästyttää hyvällä. Sainpahan vallan virkistävän kokemuksen. Niin kuin kirjoitin, olimme isomummoa tikkaamassa. Kallon kuvia piti odottaa, kunnes väsähdimme ja läksimme odottamaan puhelinsoittoa kotiin. Siinä välissä Heikki ehti lähteä viereiseen markettiin välipalaa hakemaan. Ensiavusta ei saa mitään suuhunsa, olitpa diabeetikko tai muun tarpeen tarvitsija. Automaatit ja kahvila suljetaan jo kahdelta päivällä, joten selviä miten haluat. No, Heikin ollessa marketissa saimme luvan lähteä – joten pillimehut ja banaanit olivat turha kiri. Mietin hetken pussi kädessäni ja katselin nuorta äitiä, joka ilman evästä oli ollut jo pitkään odotustilassa tietämättä, miten pitkään vielä. Oli muitakin väsähtäneitä vanhuksia ja muita paikattavia. Otin banaanit ja pillimehut ja ojensin ne nuorelle äidille. Loput mehut tarjosin eniten tarvitseville. Oli kiitollisia katseita ja puheita. Osaisinpa aina toimia siinä hetkessä, joka jotakin vaatii; ajattelematta, että mitähän ne avun saajat ajattelevat.