731

28.07.2025

MITTAMIES


Pieni on mittamies, mutta sepä ei tarkoita mittojen puutetta. Olisipa somaa ilmaista, että seitsemänkymmentä mittarimadon mittaa, puhummehan jaloistakin. Mutta kaikkea ei tarvitse mitata, kartoittaa, testata ja laittaa tilastoihin ja niiden poikkeamiin. Marginaalialueelle mitattu – hyväksyttyä syrjintää. Annamme ensin leiman ja sitten yritämme auttaa asiaa ja hävittää mittaustulosten aikaansaamia ongelmia. Entäs, jos ei oltaisi mitattukaan. Mittaamaton! Miten ihana täytesana: mittaamattoman arvokas, mittaamattoman hyvä, mittaamattoman mukava ja omanlaisensa ihminen. Ja ennen kaikkea – mittaamattoman korvaamaton lapsi, yhdessä edellä ja toisessa jäljessä, siis ihan tilastollisesti jemptisti niin.


Kyllä helle on mitannut meille niin hullunkurisia tapahtumia, että huokailla pitää. Isomummo istui etupation lipan alla. Itse asettelin olemukseni etupation lipattomaan osaan pihakeinuun kukkapuskien taakse. Puhelimeni soi. Mitä sanoit, huudahti isomummo. Vastasin puhelimeen ja juttelin, mitä juteltavaksi tuli. Mutta isomummopa ei antanut periksi. Hän luuli puhuvansa minun kanssani ja nauraa tyrski ja esitti omia ajatuksiaan. Mitä lienee kuullut minun muka vastaavan, kun puhuin luuriin ihan kokonaan toisen ihmisen kanssa. Puhelu loppui aikanaa ja isomummonkin vastailu ja naurahtelu. En tohtinut kysyä, että mistä me puhuttiin.


Koulujen alkaessa lapset tulevat taas eri ikäisinä oppijoina keskustelujen ja järjestelyjen valokeilaan. Nuorille tulee ihan uusi juttu koettavaksi: puhelimen nakittaminen reppuun koko koulupäivän ajaksi. Yritetään nyt muistaa se seikka, että puhelin on turvallisuuden valvontaan ja huolenpitoon ostettu laite myös. Ei saa tehdä liian vaikeaksi ottaa yhteyttä vanhempiin koulupäivän aikana. Puhelin pitää huolta koululaisenkin yksityiselämän suojasta ja tarpeista.


Lasten kohdalla keskustellaan myös kotityöstä koulutyön ohella. Mitä lapselta voi vaatia? Miten hänet sitoutetaan perheyhteyteen ja yhteiskuntaan pienten suoritettavien askareiden vaatimusten avulla? Vastuu tuo lapsellekin merkityksellisyyttä. Oikein annosteltuna pienet vastuut voivat olla ilo tai sitten ei. On kuitenkin tärkeätä hoksata, että yhden ihmisen harteille, joka yleensä on äiti-ihminen – ei saa jättää kaikkea vastattavaksi. Roskapussin vieminen tai pullojen palauttaminen tai lemmikin ulkoiluttaminen auttaa, mutta ei kyllä rasita lasta. Kotonakin opitaan elämää varten!


Sukulaisperheemme vaimoihminen tuupertui kadulle. Jälkikäteen hän kertoi kammottavasta kokemuksestaan. Hän makasi jalkakäytävällä. Ensin hänet ohitti mies, joka huusi mennessään, että en nyt millään ehdi auttaa teitä. Sitten ohi kulki nuori pää huppuun käärittynä ja käänsi vielä varmuuden vuoksi katseeensakin pois ohi kiirehtiessään. Sitten paikalle osui nainen, joka lopulta sanoi soittavansa sairasauton ja odotti sen saapumista sairaan kanssa. Pidetään siis turvallisuusrajoitteinen Laupiaan Samarialaisen oppitunti kaikille koulun alussa. Auttamatta ohi kulkeva tekee rikoksen. Jos tässä jotakin hyvää oli: kukaan ei joutanut ottamaan videota maassa makaavasta ihmisestä.


Vanhemmat kyselevät MLL:stä, että miten lasten kanssa leikitään. Tulemme kohtaamaan hämmentävää uusavuttomuutta, kun lapsi ei olekaan selailuun sopiva laite. Sitä ei voi skrollata, vai miten sitä sanotaan. Jospa joku kansalaisopisto ottaisi ohjelmaansa leikkimällä leikkien opettamisen. Jos olette piilosta – laskekaa osallistujat ennen ja jälkeen pelkästään turvallisuussyistä ja vastuukysymyksistä johtuen. Yleensä mitään mukavaa ei voi tehdä julkisissa oppimisyhteisöissä, koska vakuutus ei korvaa. Tämän kauhukuvan muistan hamaan maailman tappiin. Koulun pihalla oli avoimeksi jäänyt kylmäkontti. Laittoivat sinne kaverin hyvään piiloon ja sulkivat laatikon. Unohtivat sitten itsekin kaverin köllöttävän lukitussa ja hapesta vähenevässä lootassa. Leikkijät lähtivät kotiin. Lapsi jäi laatikkoon. Aikansa kuuropiiloiltuaan alkoi huutaa ja kopistaa. Viimeisenä koulusta lähtenyt opettaja ihmetteli kummaa ääntä. Lapsi pelastui. Niin niitä vahinkoja sattuu, vaikka kukaan ei halunnut olla paha kenellekään.