900

03.04.2026

MINUN MUISTOKSENI

Pääsiäinen nostaa kristilliseen keskiöön ehtoollisen vieton. Olemme oppineet, että Jeesuksen asettama ehtoollinen on sekä muistoateria että mitä syvällisin opetusateria! Tehkää se Minun muistokseni ja oppikaa Minusta.

Tänä pääsiäisenä minua vaivaa sellainen ajatus, että muistoateria pyritään muuttamaan joksikin muuksi. Pyydän anteeksi, että esitän vanhenevan kotitalousopettajan ajatuksia tästä pyhästä ateriasta. Esitän kuitenkin! En ole teologia-oppinut ja ymmärryseni Jumalan Sanasta on puutteellinen. Pyydän kuitenkin oppaakseni Pyhän Hengen, koska Hän on aina kanssani puolustaen ja opettaen ja neuvoen.

Ajatus siitä, että ehtoollinen olisi aivan konkreettisesti Jeesuksen ruumiin ja veren nauttimista, syömistä – tekee ateriasta hämmennyttävästi lähestyttävän. Jeesus sanoi leivän murrettuaan, että tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Samoin Hän otti maljan ja opetti uudesta liitosta: tämä on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatetaan. Niin usein kun te syötte ja juotte – tehkää se minun muistokseni. Ehtoollista vietetään siis Jeeesuksen sovitustyön muistoksi – että hän kuolemalla kuoleman voitti: Hän on ylösnoussut Herramme ja Kuninkaaamme.

Ajattelen, että Jeesus havainnollisti kuolemansa merkityksen leivällä ja viinillä. Jos liitämme siihen ajatuksen, että todellakin nautimme ruumista ja verta – ylitämme valtuutemme. Kirkollisessa ehtoollisessa syömme öylätin ja juomme pienen tilkan viiniä – jotta muistaisimme Jeesuksen tekemän sovitustyön siinä hetkessä ja pöydästä noustessamme. Vain hengellisesti syömme Jeesuksen ruumiin ja veren: otamme vastaan Hänen pelastustyönsä itsellemme ja pyydämme sitä toisillemme.

Ehtoollisen nauttiminen on kirkoissa erityistapahtuma, pyhä tapahtuma. Näkemykset ehtoollisen vietosta vaihtelevat. Aina siihen suhtaudutaan suurella kunnioituksella. Ehkä juuri tästä syystä kodeissa tapahtuvaa leivän murtamista – siis ehtoollisen viettämistä, saatetaan katsoa karsaasti. Ei noin voi tehdä. Minä ainakaan en uskalla tehdä. Sikisi kysyn, emmekö voi muistella, milloin katsomme siihen olevan tarvetta. Muistella Jeesuksen synnit ja kuoleman voittavaa ristinkuolemaa kodeissamme. Eikö meidän ehdottomasti pitäisikin tehdä juuri niin. Jeesushan sanoi: aina kun, niin usein, kun te! Ehtoollista ei erotettu kirkon suorittamaksi erityisosaamiseksi ja valtuutukseksi. Ehtoollinen kuuluu kaikille yksin tai yhdessä – kaikissa kodeisssa ja yhteisöissä. Ehtoollinen muistuttaa aina, että ellemme ota hengellisesti vastaan Jeeesuksen sovitustyötä ristillä, meillä ei ole osuutta siihen kuninkaalliseen elämään, jota Hän edustaa. Jäämme ulkopuolelle. Ja toisaalta, voimme olla Jeesuksen perheväkeä viettämättä yhtään ehtoollista. Muistoateria ja sen nauttiminen eivät pelasta. Jeesus pelastaa!

Ehtoollisen vietto on julkista evankeliointia: se julistaa ja muistuttaa Jeesuksen kuolemasta – niin, siihen saakka, kun Hän palaa kunniassaan takaisin. Veljet, mitä te taivaalle katselette. Hän on tuleva takaisin ihan samalla tavalla kuin Taivaaseen nousikin – Jumalan määrittämänä aikana.

Muistelu on merkityksellistä ja myös kunnian ja kiitollisuuden osoitus muisteltavaa kohtaan. Omistan Jeesuksen kuoleman kohdalleni syntien sovitukseksi ja ylösnousemukseksi kuolemasta. Tämä hyvä. Mutta parempi tätä muistelua on elämä elävän Herrani ja Jumalani kanssa joka päivä. Minä olen teidän kanssanne joka päivä aina maailman loppuun asti. Jeesusta ei kohdata pelkästään ehtoollisella – vaan ihan tavallisessa arjessa. Hän on – huomasitpa sitä tai et. Minä haluan jakaa jokaisen päivän Hänen kanssaan. Maailman paras keveri! Ei hylkää eikä jätä! Askel askeleelta yhdessä. Ja silloin,kun en itse jaksa – Hän kantaa ja vie perille.

Ehtoollisen viettoon liittyy myös tapahtuma Jeesuksesta, joka pesi opetuslastensa jalat. Tämä on havainnollista opetusosiota. Me emme ole Herraamme suurempia. Jos Hän palveli, meidän kuuluu palvella samalla tavalla. Tämä on myös ehtoollisen viettoa! Ellemme ota vastaan täydellistä pesua Jeesukseta, emme voi olla osallisia Hänen kanssaan vietetystä elämästä. Kun kerrran olemme valinneet kulkea Hänen kanssaan ja antaneet pestä jalkojen lisäksi myös pään ja kädet – riittää, että puhdistamme tilivälit syntyneen synnin ja Jeesuksen välillä pelkästään jalkojen pesulla. Jeesus – Kunnian Kuningas palveli – meidänkin kuuluu palvella kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Mitä tästä kaikesta käsittäisin. Heikki sanoi juuri tänä aamuna, että kyllä tulee kamalasti roskapostia, nytkin ainakin pari kymmentä. Huh! Mistä sitä oikein piisaa! Vastasin, että mitä tuota lukemaan ja katselemaaan, yhdellä napin painalluksella häviävät. No niin tekevät – ja deletoiduiksi tulivat. Roskaposti on synti ja siitä kumpuava syyllisyys. Napin painallus on Jeesuksen sovitustyö! Napin painaminen on oma valinta haluta pesua. Jeesus pesee, sinä puhdistut. Elämä pelastuu ja kevenee. Ja matka jatkuu. Pelkkä jalkojen pesu riittää päivittäispesuksi, kun peruspesu on kunnolla tehty Jeesuksen ruumiin ja veren voimalla. Ota vastaan: pöytä on katettu!