903

07.04.2026

MINKÄ ÄJÄYKSEN ANTAA

Hajut ja hurmos! Tuoksut ja ilmaan nostattava ilon tuulahdus! Oikea elämän Haisuli! Nenäihmiset liikkuvat ja voivat hyvin tai huonosti hajujen perässä. Heille hajurako on huono juttu. Tuoksuton elämä on vain puoli elämää. Että minkä äjäyksen antaakaan: hieno haju hyvän, paha haju pahan ja hajuton jättää hämmennyksiin. Ellen olisi ihminen, olisin varmaankin syntynyt vihikoiraksi.

Olen edelleenkin keskellä tuoksutaisteluani. Yläpääni pinttymä on se, että ei ole juuri paljon ihanampaa kuin toilettitila, josta hulmahtaa hienostunut parfyymin tuoksu. Vähän samanlainen kuin pyykkitiloista, silloin, kun on sattunut käyttämään huuhteluainetta. Aaaah! Tämä asia ei ole käänteinen eikä sillä vältetä siivoustyötä. Tämä asia on puhtaan vessan piste iin päälle!

Ja taistelua on ollut! Käytännöllinen on helppoa ja nopeaa. Suihkutin siis Axea aina käydessäni oman tai toisten tuotosten jälkeen. Huomautan, että en ole kakantekokone. Käsien pesu antaa oivan mahdollisuuden myös toilettitilan raikastamiseen. Jos haluaa hajua, hyviä hajuja – on toiminto suoritettava aina aika ajoin, koska ilmanvaihto vie mielituoksut mennessään. Axen kohdalla päädyin siihen, että helpompikin tapa täytyy olla olemassa.

Ennen Axea olin jo tietysti avannut ne erilaiset tuoksuja tiuruavat purkit ja pötkelöt. Ihan turha vaiva ja rahanmeno. Pölyyntyvät siinä eivätkä anna toivottua lopputulosta. Mutta kaupastapa löytyi sellainen parikymmensenttinen, pattereilla käyvä suihkija. Heureka. Se oli kellotettu suihkimaan harvoin tai sitten enemmän ja lopulta useasti. Käärin hihat ja asensin useasti. En arvannut rahan menoa: patterit ja se ruiskittava hajuaine. Laite kyllä ruiski ja haisi, mutta ei ihan odotetusti. Istunnon jälkeen aivan varmasti kone laittoi lastin tulemaan istujan päälle. Haisin siis wc:n raikastajalle toilettitilan ulkopuolellakin enkä omalle parfyymille. Ei käy. Jatkuva täyteaineen osto on kalllista ja patterien hiipuminen tarkoitti myös hajujen hiipumista.

Entäs sitten! On olemassa myös lieriö, eräänlainen avaruusalusta muistuttava hajuhönkijä. Koetetaanpas sitä. Se piti sijoittaa katseen alle, sillä toimintatapa herätti epäilyksiä. Se päästi ilmaan sankan höyrypilven kuin tulipalon alkutahdit. Pelottavan näköistä. Toiminto toistui harvoin, mutta liian pelottavasti – eikä tuoksunut juuri lainkaan. Pöntöllä aikaansa viettävä, vaikka eivät olisi olleet kovat ajatkaan, oli kuin sademetsän siinnoksessa bytoneita vaille valmis. Ei kelpaa!

Hajun haluan, mutta vaihtoehdot näyttävät jäävän vähäiseksi. Juu! Enpäs heti muistanutkaan. Olen käyttänyt myös wc-altaaseen laitettavaa muoviripustinta ja sitten olen myös paukauttanut ankan altaan kylkeen. Nämä huuhtelujen myötä hiljaa hiipuvat ainekset ovat ihan omaa luokkaansa. Muovihökötys on aina ainakin kakkaroiskeen tiellä. Onpas somaa katseltavaa: räntsöttävä hajukuppi ja kakka siinä kuivaneena kiinni. Sama juttu istuimen seinään ammuttavilla. Ihan kuin ei oltaisi huollettu pöntön puhtautta.

Elämä opettaa. Wunderbaum autossa keikkumassa ei ole minusta sivistyksen huippu, vaikka useimmiten haiseekin hyvälle. Mutta se on ainut asia, jota tarjolla olevista vaihtoehdoista en olisi kokeillut veskissä. Ei voi olla totta. Minäkö ripustaisin tuon inhokin omaan vessaani. Vaan eipä ole vaihtoehtoja. Keksin keinon panna kuusen piilopaikkaan ja sitten aloin nuuhkia. Pari päivää se on päästellyt haisuja ja voittanut pierukilpailun. Antaahan olla, minkä ajan kestää ja kestääkö haistelijan lompakko tuon euron ja 20 sentin menoerän miten usein nyt sen joutuukaan sijoittamaan.

Niin kuin näette: arki on alkanut. Elleivät murheet tästä suurene, kiitän kauniisti. Kiitos ja anteeksi ovat elämän parhaita tuoksuja – sydämestä lähetettyinä!