799

18.11.2025

MIKÄ FIILIS

Jospa joulupukki toisi jokaiselle tänä jouluna erilaisen lahjan. Ja varsinkin päättäjille ja kaikille erilaisille vastuun kantajille. Olemme kadottaneet rehellisen realismin ja todellisuuden tajun lähes kokonaan. Nuorten mielenterveyden kohdalla olemme saaneet heidät uskomaan, että kaikki on ahdistusta. Enää eivät osaa ahdistuneet eivätkä auttajat tehdä eroa ahdistuksen ja muun turhautumisen välillä. Ahdistus ei ole kehtuutusta eikä väsymystä. Ahdistus on vakavansorttinen tila, jota ei saa sotkea siihen, että kaikki ei mene oman pilllin mukaan eikä kaikki ole hulvattoman hauskaa. Viitseliäisyyttä ja vaivannäköä ja vastuuta ei voi eikä saa kampittaa sillä, että nyt tuli sanaton ahdistus. Ahdistukselle on oltava nimi ja selvä syy. Muut hankalat tunnetilat pitää voida käsitellä omina juttuinaan. On paha olo. Miksi? Ahdistus on ensisijaisesti haaste elämälle selvittää, mistä moinen tunnetila on aiheutunut ja miksi se pitää otteessaan. Ai, että ei huvita. Voit uskoa, että ketään ei aina huvita! Kuule, minä en jaksa. En minäkään, mutta annan mahdollisuuden terveelle pakolle.

Työpaikoillekin tunnutaan tarvittavan fiilistelyä. Työnantajan pitäisi houkutella ihmiset, joille maksaa palkkaa, hyvän fiiliksen työhön. Palkan lisänä kuuluu olla oikea vire, mahtava mieliala ja toivottu tunnetila. Jos näitä ei ole kahvin ja hedelmälajitelman kanssa tarjolla – voi työntekijä ihan oikein syystä jäädä kotiin tai tehdä työnsä puolivaloilla. Jos joku muistuttaa, että sen lauluja laulat, jonka leipää syöt, suuttumus ja kaltoin kohdelluksi tulemisen mieliala on syy fiilisten menettämiseen ja työn tekemättä jättämiseen. Isänpäiväksi työpaikalle viritetty korttipaja ei ehkä innosta aikuista, joka jo askartelee kotona lasten kanssa tai kantaa kotiin päiväkodista päällystettyjä vessapaperirullia. Fiilistelyllä voi myös rankasti aliarvostaa! Halvallapa luulet ostavasi ajattelevan aikuisen. Etätyön ja lähityön oikeutus mitataan tuloksissa. Emmekö muka keksi tarpeeksi tarkkoja mittareita.

Kantelu Lidlin foliohattumainoksesta saa kylmät väreet viretilaani. Niin yliampuva vitsi, että on pakko käsittää sen naurettavuus. Vaan aina eivät kaikki käsitä. Yhtä hyvällä syyllä voimme loukkaantua mainokseen, jossa kaneille katetaan joulupöytä. Verrataanko meitä kaneihin. Kanit ovat kurjimmillaan ylimitoitetun seksuaalivietin ja lisääntymisen pilkkasymboli. Ettäs kehtaavat ja vielä jouluun.

Ja posti paahtaa: 50 miljoonaa krääsäpakettia vuodessa. Ehdotan krääsäveroa jokaiselle Suomeen kuljetetulle paketille erikseen sovituista ostopaikoista. Esimerkiksi Temun hintoihin voi vallan hyvin lisätä 1-5 euroa ympäristöveroa. Jo vain miljoonat kilahtelevat valtion kassaan eikä paketin saajankaan talous siitä sotkeudu.

Mitkä fiilikset siis. Harjoittelen hyvää realismia. On tulossa pitkä päivä. Ruoka on jääkaapinkatselmuksen varassa. Muruja matoilla! Pyykki jyllää. Jo vain olisi ahdistukselle aineksia. Suuntaan tunnetilatoiminnot toiseen suuntaan. Saan olla Heikin kanssa. Ehdin ottaa pienet päivänokoset. Perhe piipahtaaa – kiva. Ja aina on tämä juttu: koskaan ei voi tietää, mitä mukavaa tänään voi tapahtua. Valitsen iloisen odottamisen.