740

13.08.2025

MIES HEVOSENA

Nuoret näkyjä näkevät ja vanhukset unia uneksuvat. Jumala puhuu tavalla ja toisella – jos vain aina sen ymmärtäisimme! Mutta varovaksi vetään viestin tuojan. Onneksi ollaan Savossa. Vastuu on lukijan rukouksen kanssa ottaa tai jättää ja pitää se, mikä hyvää on.

Vuosien varrella olen kertonut ilmoituksesta, että vedet tulevat nousemaan. Olen tuonut varoituksen sanan, että nälkä kolkuttaa suomalaistenkin ovia. Mutta Jumalan omilla ei ole hätää: minulle on näytetty, miten Jumala itse lisää jaettavaa ruokaa ihmeen tavoin enentämällä. Olen nähnyt, että meren takana meiltä katsottuna pamahtaa rannikolla pahasti. Olen arvellut, että lieneekö Saksan rannikko, joka saa lähetyksen idästä. Olen kehottanut tarkkaavaisuuteen pohjoisella rajalla: Muurmanskin kohdalta tulee käsi, joka varastaa ja vie mennessään. Jumala on kertonut Islannin tulivuorten purkauksista ja valtavista kalakuolemista rannoilla.

Jatkan viestintuojan tehtävää silläkin uhalla, että menetän monta ihmissuhdetta ja tulen naurunalaiseksi. Kerron uskollisesti, mitä näytetään ja oppilaan tavoin olen pannut merkille, että aikajana on Jumalalla ihan omanlaisensa kuin meillä. Todellakin: aika näyttää. Ja tottahan se on. Opetuslapset odottivan Jumalan valtakunnan tuloa heti eikä huomenna. Profetian aikaperspektiiviä on paha mennä arvioimaan. Tietoa tulee niin kuin Jumala tarpeelliseksi näkee – ja isot asiat on kerrottu jo vuosituhansia sitten. Nekin toteutuvat, ja näyttäisi siltä, että ihan silmiemme edessä.

Sotimiseen tai paremminkin miehittämiseen liittyvää näkyä olen toistanut useampaan kertaan. Juoksen pakoon siviiliasuista venäläistä sotilasta. On kevät kauneimmillaan. Juuri, kun sotilas tavoittaa minut, ei tapahdukaan mitään väkivaltaista. Sotilas ojentaa minulle tuomenkukkakimpun kuin morsiuskimpun. Samassa saan myös morsiamen valkeat vaatteet. Olen päätellyt, että siinä on kuvaus Jeesuksen morsiamen tempaamisesta ylös pilviin juhlaa viettämään. Tämän takia tästä pitää puhua, että voisimme olla valmiina kohtaamaan Herran. Profetian vääryys alkaa siitä, että sanansaattajan motiivina on lyödä rintoihinsa ja todeta, että minä näin; tehkääpä perässä.

Ja jos nyt sitten kertoisin 13.08.2025 yöllisen uninäyn. On talvi ja maassa on lunta. On käynnissä sotilaiden asemoiminen. Minulle näytetään vain yksi sotilas. Sotilaalla on erityisvalmisteiset kengät. Sotilaan kengän pohjaan on kuvattu hevosen kavio, hevosenkengän kuva. Kun saapas tavoittaa hangen, jää kuva, josta voi päätellä, että tästä on kulkenut myös hevosia. Sotaan osallistuvia näyttäisi siis olevan enemmän kuin mitä heitä todellisuudessa on.

Sotilas ottaa hankeen painuneen kavion kuvan käteensä kuin lumikakun ja alkaa istahtaen syödä sitä!

Tulkintaa ajatellen mieleen tulee seuraavaa. Taitavat suomalaiset jäädä taas kerran kovin yksin, vaikka Natosta ja EUsta melutaankin. Miksi muuten vastustajaa pitäisi pelotella pluffaamalla! Entäpä eväs sitten. Sotilas on lumikakun varassa. Kyllä oli paremmin asiat silloin, kun sopassa oli jokainen hernes, joka siihen kuului. Kovat ajat!