851
29.01.2026
MIELIKUVAELÄMÄÄ
Eduskunnan epäasiallisen käyttäytymisen kuviot alkavat saada surkuhupaisia käänteitä. Kaukana on vanha kotien opetus, että likapyykki pestään kodin seinien sisällä, ei hyvät ystävät kaikkine käänteineen julkisuudessa. Mutta tämäpä vanha viisaus ei enää pelitä. Me elämme mielikuvien maailmassa, emme tosiasioiden. Se, joka jättää jälkeeensä parhaat, vaikkakin harhaiset mielikuvat itsestään – porskuttelee pisimmälle. Ja siihen sitoutuvat myös seuraavat sanat: hyvä kello kauas kuuluu, paha kahta kauemmas! Jos ei ole hulvattoman kamalaa, pääasia on, että pysyy tavalla tai toisella esillä. Jos tulee todellista lokaa, voi joutua ei toivotun muistamisen listalle. Siihen tapaan, mutta eikös häneen liitetty se huono avustajien kohtelu, vai miten se nyt menikään.
Tällaiset sotkut – voidaan sanoa, johtuvat huonoista esimies- ja alaistaidoista. Kun ottaa työn poliittisesta ampiaispesästä, pitää käsittää heittää herkkänahkaisuus romukoppaan. Ja toisaalta on oltava niin paljon pokkaa, että uskaltaa sanoa myös esimiehelleen, että anteeksi vain, nyt sattuu. Ja sen voi sanoa myös muiden kuullen ystävällisen napakasti. Ei pidä sanoa, että kuule pomo, sinä olet. Tästä lähtee olenpas, etpäs ole vyyhti. Kannattaa aina sanoa, että minä koen nyt tämän asian tai tilanteen loukkaavana. Oman kokemuksen esille nostaminen on totta, sinulle. Siitä ei voi syyttää. On parasta olla arvostelematta lyömällä toiseen leimoja! Asia hoituu tavallisilla keskustelutaidoilla: anteeksi, tarkoitin, että …
Kuinkahan paljon meneilläään olevalla henkilöstökohulla sotketaan tosiasiaa siitä, että kansalaiset eivät näkisi turhaan kärsineensä. Mitä ihmettä. Tuulesta temmatut säästöluvut osoittautuvatkin silkuksi sisältä. Kamala ahdinko köyhimmille – ja kaikki ihan turhaan. Ei saavuteta tavoitetta, ei. Ja selityksiä riittää, varsinkin, kun taloustietäjät ovat hekin erimielisiä eri asioiden vaikutussuhteista. Tosiasia on kuitenkin tämä näin: Euroopan pahin työttömyys. Ja ilman työtä ei Orpon maailmassa matkata maineeseen, jolla tarkoitan ruokaa, vaatetusta ja asuntoa. Jostakin on luovuttava. Komppaa kaveria ja niitä, joista voit hyötyä. Muut potki nurkkiin ja tien laitamille matkaa hidastamasta. Käytä kyynärpäitä, mutta värjää ne hyvän tahdon mielikuviksi!
Olen jo niin pitkään kokenut ulkopuolisuutta tämän maailman menoon, että ihmetyttää itseänikin. Jos jotakin voin auttaakseni matkalla kulkevaa lähimmäistä – sen teen. Muuten valitsen vähemmän osallisuutta ja enemmän yksityisyyttä. Onkohan niin, että vanhemmiten alkaa muuttua sen maan kansalaiseksi, jonne on matkalla. Eilen sain avun ihan puskista yhdeksän aikaan illalla. Herrahan se sieltä avustajansa kanssa soitteli. Oli hellää puhetta ja asian tarkkaa hoitamista. Ota vastaan lapseni, Minä haluan ilahduttaa sinua. Älä sano: ei, sillä silloin sinä estät auttajaasi saamasta sitä siunausta, jonka olen varannut hänelle kiitokseksi kuuliaisuudesta. Muista, että lahjasi tulee Minulta! Otanhan minä. Kiitos kiitos! Herra siunatkoon kaikkia taivaallisia kanavia, jotka tekevät työtä yhdessä Jumalan kanssa. Taivas ei lähetä mielikuvia, vaan ehtaa apua! Tämän käsitettyäni en puhukaan politiikoille. Puhun Jumalalle aina, kun joku asia vaatii huomiota ja hoitoa. Ja siihen pyrin, että viettäisin aikaa Herrani kanssa, vaikka vaikeuksia ei olisikaan. Niinhän toimitaan kaikkien ystävien kanssa. On hyvä olla hiljaa tai puhua pulputtaen luottamuksen ilmapiirissä.