841

16.01.2026

LUSIKALLA VAI KAUHALLA

Mitenkäs se menikään: ei voi kauhalla ottaa, jos on vain lusikalla annettu. Elämäkin on joskus kuin vajaaksi pakattu myyntipakkaus: tuotannollisista syistä ei voi laittaa enempää, että ei roisku yli äyräiden (lue: reunojan). Itse on kuitenkin jokaisen soppansa lusikoitava – siksi on niin tärkeätä tietää, mitä milloinkin keittää. Rikkaammat kauhovat, mutta soppaa se on sekin, joskin pitemmässä liemessä. Niin, ei ole nuuka emäntä se, joka soppaan vettä lisäämällä jakaa mahdollisimman monelle.

Ja nyt olen ihan tosi kateellinen! Että en minä saanut. Toinen kerkesi ennen ja minä luen vain uutisista. Varakas K-kauppias osti rekallisen herhekeittoa. Olisin minäkin tahtonut. Minulla on hirmuinen halu koota ruokavarastoja, jotta olisi, mistä jakaa tarvitseville. On suorastaan päähän piirretty juttu, että pitkään säilyvää ruokaa pitää olla varastoissa tarpeen tullen otettavaksi. Ja varaston pitää tietysti kiertää. Tämän takia jatkuva rahoitus on pakko olla olemassa. Jospa minullekin läjähtää sellainen taivaallinen anti, että voin toteuttaa näkyni tulevaisuudessa. K-kauppias on jumalallisella tiellä tietäen tai tietämättään. Säilykkeet ja kuivaruoka! Siinä elintarvikevara silloin, kun pakastimiin ei riitä energiaa kylmyyden ylläpitämiseksi. Ilmoittaudun yhteistyökumppaniksi! Onpa hyvä, että nykyajan nuoret tykkäävät hernesopasta ja ruisleivästä.

”Maailmantarkkaajat” ovat taas raportoineet kristittyjen vainoista. Kyllä on maailmakartta punaisena elämänkatsomuksellisesta verestä. Tämän takia turvaan – varsinkin kristityssä maassa – pitäisi ottaa kristittyjä. Se ei ole islamisteilta pois, sillä islamilaisia maita on vaikka kuinka paljon turvaamaan omiaan. Tämä on työnjakoa, ei tasa-arvon puutetta.

Ja iso kiitos sille tutkimukselle, että kaksivuotinen eskari on oppimistuloksiltaan täysin turha. Kas, jos lapsi saa käydä päiväkotia, jää leikille aikaa ilman, että sana koulu tuo päiviin pakollista opetusotetta. Kaikki on hyvin, kun pidetään huoli siitä, että ensimmäiset kouluvuodet opettavat lapsemme lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Koulupolku on pitkä kuin nälkävuosi – itse asiassa koko elämän mittainen. Ei pidä ottaa sellaisesta pois, mikä kasvattaa meitä ihmisinä ja tuo päiviin luovaa rentoutta ja iloa, ja jota leikiksi kutsutaan. Ihan vain leikisti, ei oikeasti.

Leikki sikseen ja puuro illaksi. Näin oli appiukollakin tapana sanoa! Luulenpa, että tulemme näkemään sodan jälkeisiä päiviä tulevaisuudessakin. Silloin syötiin aamupuuro ja tähteeksi jäänyt paistettiin lounasruuaksi. Ja samalla tavalla seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Hernesopparekan lisäksi tarvitaan siis kaurahiutalerekka.