716

19.06.2025

LUPAUKSEN TUNTUA


Tänä juhannuksena ovat psalmin kirjoittajan sanat kovin ajankohtaiset: Toivottakaa rauhaa Jerusalemille; menestykööt ne, jotka sinua rakastavat!

Jokaisen päättäjän rauhanläksy on Jumalan aikojen alusta kertoma vaatimus Israelin kansaa kohtaa. Herra itse kiittää ja kurittaa kansaansa. Pidetään vaari siitä, että emme saata itseämme vahinkoon sotimalla itseään Jumalaa vastaan. Toivottakaa rauhaa kaikille: valtioille ja kansoille, kaikille, jotka ovat vainon tai ahdistuksen alla. Toivottakaa rauhaa jokaiselle lähimmäiselle ja eläkää heidän kanssaan sovussa, mikäli se teistä itsestänne riippuu!


Terve! Oli ihan pakko tervehtiä tulevaa, nupustaan puhkeavaa unikon kukkaa. Laput vielä silmillä se tiirailee tulevaan. Yksi lupauksen henkäys ja kukkakuoret tipahtavat ja antavat kukinnolle mahdollisuuden loistaa. Meillä kaikilla on tarve kurottautua valoa kohti!


Jos olet katsonut superlähikuvaa kärpäsen naamataulusta, hämmästyt huomiota, miten samalaista muotokieltä luonto käyttää. Unikon kukan suojat ovat häkellyttävän samanlaiset kuin kärpäsen mulkosilmät. No, mikä on hyväksi havaittu, sitä käytetään. Tuntevatkohan unikot ja kärpäset universaalia sukulaisuutta toisiaan kohtaan. Ainakin voisivat, ovathan ne samalta luomistyön pöydältä matkaan lähteneet – Luojan luomat.


Unikon aukeava nuppu puhutteli minua syvältä. Kunpa ihminen synkimmillään jaksaisi ajatella, että ehkä jo huomenna. Pois lähtöä harkitsevat – entäpä jos se helpotus on jo oven takana ja jäätkin siitä vain hippusen matkan takia kokonaan paitsi. Raamatussa kerrotaan, että pyhät seuraavat juoksuamme. Taivaassa tunnetaan suurta surua siitä, että monet lopettavat jaksamisen juuri maaliviivan väärällä puolella. Yksi askel ja voitto olisi saavutettu. Meillä on taivaallinen kirittäjä! Meillä on kannustusjoukot! Voittopalkintoa kohti siis. Maaliviivan voi ylittää vaikka konttaamalla eikä kaverin puskemista auttamismielessä panna pahaksi. Heikoimpien ja väsyneimpien on lupa pyytää tulla kannetuksi – kunhan vain valitsemme jatkaa niin pitkään kuin on tarkoitettu.


Synkkiä juhannusaatoksia! Mitä vielä! Toivon näköalan tuominen tähän ja nyt on parasta, mitä elämä voi osallesi aika ajoin saattaa. Rehti ryömijä ei ole hullumpi ansio palkintoja jaettaessa. Siinä lyövät ylävitoset niin itse juosseet kuin perille kannetutkin. Jokainen tavallaan Taivaallisen Isän tarkassa valvonnassa ja huolenpidossa. Siunattua juhannusjuhlaa ja varsinkin sitä seuraavaa jankuttavaa arkea.