917

26.04.2026

LUMIPESU

Luonto sai lumipesun, vaikka ei ehkä sitä pyytänytkään. Hyvä puoli on se, että lumi on vain yksi olomuoto vettä, jota kuivuus on todellakin kaivannut. Antaahan olla, mitä harson alta löytyy, kun sinne saakka sulaa päästään. - Lunta tuli tosiaankin tupaan eikä vain eteiseen. Patiokiikussa saa nyt monenlaista menoa, valikoimaan kuuluu tänään kylmää kyytiä.

Jospa senttilahjoittajalla onkin agenda, viesti meille kaikille. Laskinko oikein: jos jokainen suomalainen lahjoittaisi joka päivä sentin valtionkassaan vuoden ajan, kertyisi näillä väestömäärillä oikein runsaat kaksi miljrdia korjausvelkaan. Ei pöllömpi ajatus! Sentti päivässä ei tunnu missään. Eikös joku pankkivirkailijakin rikastunut sillä, että siirsi sentit omaan kassaan. Pienet purot! Koko ajan virtaavat!! Siinä selvät sentsit talouteen kuin talouteen.

Hallituksen toimenpiteet valtiontalouden vakauttamiseksi saavat säälinkyyneleet silmiin. Siinä olen sitä mieltä, että oikeassa ovat. Valtion tuella tehdään kaikenlaista tarpeetonta. Mutta jos karsintalistalle ei kerry paljon muuta kuin sähköpyöräetu – jää saalis liikuttavan pieneksi. Yritys hyvä kumminkin. Monen tekijän tässä maassa pitäisi selvitä ilman tukea, elämmehän markkinataloudessa. Kolmannen sektorin työ on korvaamatonta, mutta sen tuotos ontuu, jos sitä pitää tukea ja pönkittää niistä varoista, joita on ihan pakko saada. Mikä kolmas sektori se silloin on. Ei mikään: osa valtion jatkuvasti ylläpitämää palvelutyötä siinä missä moni muukin työtaho.

Hupiakin on saatu. Kiitos siitä Purralle miehistöineen. Kompostitarkastajien toimet loppuivat nyt lyhyeen. Eipä heitä taida vielä joka kolkassa ollakaan, mutta ei näytä tulevankaan. Ja se oli yksi niitä virkatehtäviä, joissa sai syödä kuormasta oikein luvan kanssa – luulen. Ettei vain olisi tullut tehtyä huono päätös. Jos ihmiset eivät kompostoi, kertyy lannoitevelkaa entisestään. Samalla tavalla käy, jos kompostoivat väärin: hajuhaitat ja rottasota.

Pelottava ja kysymyksiä herättävä päätös liittyy vainajien maksulliseen varastoimiseen. Paljonkohan heistä on laskettu tulopuolelle. Voi olla, että Orpo määrää jossakin vaiheessa, että vainajien on maattava kylmiössä ylimääräinen viikko tai pari, että valtion kassakriisi korjaantuu. Tässä on jotakin mätää. Vainajia ei ole näköpiirissä niin paljon, että säilytysmaksuista kertyisi kovat tulot. On siis olemassa salaista tietoa vainajien määrän yllättävästä noususta – koska heille on uskottu oma tehtävä riihikuivan hankkimisessa. Sitä valtio ei ole tullut ajatelleeksi, että meitä on monia, joilta ei jää jälkeen kuin tyhjät taskut ja vanhat alushousut, joita ei sovi enää kierrättää. Lapsilta säilytysmaksuni periminen on minusta väärin, eiväthän he ole pyytäneet tänne päästä moisia velvotteita hoitamaan. Nostakaa nyt sitten siis hyvissä ajoin vuorokausimaksu niin korkealle, että tämä asia hoituu köyhiä haukkumatta. Ennakoikaa tuleva tilanne: on niitä joukossa niitäkin, jotka tekevät viimeisillä olomuodoillaan elokapinan.

Vanhusten hoito joka tapauksessa siirtyy omaisten hartioille. Ei hyvä silloin, kun omaisilla ei ole hoitomoraalia tai hoitovoimia. Siirrymme vuosikymmeniä sitten elettyyn. Vanhuksia ja orpoja myytiin taloihin. Halvimmalla hoitoa suorittavat talot saivat pikkuruisen korvauksen siitä, että yksinäinen ja avuton sai katon pään päälle ja perunankuoria talonväen pöydästä. Koirakin taisi syödä ensin ellei vanhuksesta tai lapsesta saatu kunnollista työpanosta edes pieniin tehtäviin. Isomummo muistelee oman lapsuutensa sokeata Pekkaa. Vanha mies sai maata tuvan nurkassa omassa laatikossaan. Pekka pyysi lapsilta hoitoapua ja hoivaa: tuokeepas kersat Pekalle kattainmarjoja, että nuo lutteet ei ihan silimille istu. Marjojen eteeriset öljyt tiettävästi hieräytyivät Pekan kääntyillessä sängyssään ja karkoittivat suurimman invaasion iholta. Niin, tätä odotellessa kansa miettii, kuinka moni piirtää punaisen vai sittenkin sen sinisen viivan: politiikan tekemisen pelinappuloiden – siis meidän pitäisi ottaa vastuun ohjia käsiimme eikä värittää kirjaa. Mieluiten ennen kylmäsäilytystä.