813

12.12.2025

LOHDUTTAJA

Monta lohduttajan paikkaa on avoinna. Tarvitaan lähilohduttajia, kaukolohduttajia, maailmanlaajuisia ja paikallisia. Lohdutuken tarve on loputon. Olisipa siihen tehtävään tarvittavien jonokin! Lohduta minun kansaani, lohduta minun rakkaitani, lohduta nyt ja huomenna. Lohduttaja on lahja: toivon kantaja! Lohduttaja on arjen arkeologi: mistä löytyy se pipana, jonka varassa raskautettu jaksaa sittenkin sinnitellä eteen päin.

Silmiini osui vanha lapsuuden joulupotretti. Olisinkohan neljän, viiden. Rauha, joka kuvasta välittyy, nostaa kyyneleet silmiin. Yksinhuoltajan tytär. Apua sai vain rakastavilta lähimmäisiltä. Ei valtiolta. Siunatut rinnalla kulkijat, jotka eivät lääkinneet vain sanoilla, vaan teoilla. Paikka ruokapöydässä. Syli ja silitys kyynelten kirvotessa! Nauru ja leikki: jaettu arki, vaikka lohduttajaa ja antajaa olisi kuinka väsyttänyt. Kaunis kiitos! Vuosikymmenet ovat kuluneet, mutta tilanne ei ole muuttunut miksikään.

Rakkaiden joululaulujen poistaminen lauluvihkoista puhuttaa ja murehduttaa. Laulajaa ei lohduta se seikka, että laulu on liian vaikea tulkittavaksi tai, että nyt on jonkun muun laulun vuoro. Kun kansa haluaa raakkua, annetaan sen tehdä se. Sivuja lauluvihkoon voitaneen lisätä. Perhettämme murehduttaa erityisesti Sylvian joululaulun poistaminen. Se on meille merkityksellinen laulu: Heikki ja Henriikka lauloivat sitä kaatopaikkareissuilla kesät talvet niin kauan, kun kirpputoria pidettiin. Miksi juuri tämä laulu valikoitui. En tosiaaan tiedä. Tai sitten laulun kaiho resonoi sen tunteen kanssa, että tässä ollaan auttamassa, vaikka välillisesti kaatopaikan kautta. Jokainen hyväntekeväisyyttä harjoittava tietää, että jos annetaan hyvää ja kaunista, kannatetaan myös käyttökelvotonta roskikseen. Jospa radio soisi Sylviaa. Jokaisella on omat kauneimmat joululaulunsa mitä merkillisimmistä syistä.

Voi missiparkaa! Rasismin vastaisesta käytöksestä on kehittynyt ase ja kahle. Silmien venyttely on rasistista, mutta pyörittely ei ehkä vielä. Rodulliset ominaispiirteet ovat ja pysyvät kunnes olemme loppuun saakka sekoittuneet. Eikä tämä tarkoita sekoilua, vaan geeniperimän siirtymistä sekaliittojen myötä. Tässä touhusssa on jotakin perusmätää. Koko maailma puhuu ja valistaa rasismia vastaan – sanoissa. Vastavoimat kamppailevat teoissa. Milloinkaan aikaisemmin ei erilaisilta näyttäviä ihmisiä ole yritetty estää tulemasta kylään tässä mittasuhteessa. Rasismin vastaisen elämisen tavoitteita ei voi erottaa eri asiaksi siirtolaisuudesta. Ja mitä vinoihin silmiin tulee, ne ovat yhtä topakasti kuin savolainen pottunokka. Vai onko nenäpäivä piilotettua savolaisrasismia: siinä ei venytetä, mutta pullistetaan ja punoitetaan kyllä. Sanopa se! Voi kamala. Nythän mä vasta hokasin. Siinähän nauretaan koko kansan suosikille, Petteri Punakuonolle. Pois se meistä, että Korvatunturin joulu ei mene pilalle.