730

26.07.2025

LINNASSA

Onneksi vain Olavin linnassa! Voitteko kuvitella: pääskyset pesivät ja hoisivat poikasiaan jylhän Turandotin pauhatessa. Meillä kasvaa kulttuuripääskysiä linnan sisämuureissakin. Parhaimmillaan kuusi poikasta odotti äitipääskyä palaavaksi saalistuslennoltaa. Kyllä pitäisi kaikkien jälkikasvu kasvattaa korkeatasoisen musiikin soidessa. Mutta ihmisten kesken merkillepantavaa oli huomionarvoinen ystävällisyys. Vaikka helle ja ahtaus vaivasi, ei yhtään epäystävällistä elettä ollut nähtävissä. Ja meitä oli yli 2200 ihmistä! Voimmeko siis päätellä, että sielulle tarjottava tuote vaikuttaa suoraan ihmisen käytökseen. Jos antaa törkyä, saa sotkua takaisin.

Tähän väliin on laitettava erikoinen huomio hevoskastanjasiskolta. Hänpä totesi ykskantaan, että kuulehan rakas sisko, kun kuuntelen sinun elämäsi menoa, huomaan, että minullahan onkin kaikki lähes hyvin ja kunnossa. Olet siis yksiselitteisesti hyvän olon tuoja. Soitetaan joka päivä, että voin päätyä ajatukseen onnellisuudesta juuri näissä olosuhteissa. No, mehän soittelemmekin lähes joka päivä. Toinen hieno oppi, jonka bongasin liittyy tähän samaan teemaan. Se kuuluu näin: jos elät elämääsi sellissä, tee siitä niin hyvä ja kaunis kuin mahdollista. Juuri niin! Niillä mahdollisuuksilla eletään, jotka on annettu ja jotka ovat olemassa. Näkökulmakysymys. Kannattaa keskittyä siihen, mitä on, eikä siihen, mitä ei ole.

Taas kuuluu paljon puhetta siitä, että Euroopassa ja meilläkin maassa luvatta tai selvitystä odottavat muunmaalaiset lisäävät maan vakituisten ihmisten verotaakkaa. Hädänalaisten on tietysti voitava elää ja selvitä. Sitä en itsekään sulata, että paikalliset elävät kituuttaen ja vieraat herroiksi. Kyllä, keretteliläisiä mietin, kun istuin etupation keinussa. Laskin huvikseni ohi ajavien autojen määrää tässä merkityssuhteessa. Noin seitsemän tai kahdeksan kulkuneuvoa kymmenestä olivat melko uusia ja hyvän näköisiä.Kuljetta ei ollut yhdessäkään kantaväestöä – tunnemmehan täällä vakituisesti asuvat. Jos ajan samaan jonoon halvalla ja pienellä ja pellit lepattavalla autollamme – pitää ihmetellä, missä olemme toimineet vallan huonosti. Jos kyse ei ole yksittäistapauksesta – täytyy selityksen olla jotakin muuta. Täälä ikänsä eläneenä kituuttaa yhä edelleen, kun vieraiden pöytä on juhlakuntoon katettu. Jos todellakin näin on, että autamme ilman pussinsulkijaa – väitän, että kantaväestökärsimys voi purkautua pahana mielenä ja epäoikeudenmukaisuuden tunteina. On todellakin uudelleenarvioitava, miten vieraitamme kohdellaan: kaksi päivää sanotaan vieraiden olevan ok, mutta kolmantena päivänä isäntäväki väsyy ja hermostuu ja siitä johtuu, että lisäväki alkaa haista. Minulla ei ole ollut vuosiin mahdollisuutta mennä shoppailemaan eikä kylpylöihin uutta virtaa saamaan. En voi pelata kasinoissa enkä lomailla luksushotelleissa. Viiden vuoden välein pääseen oopperaan ja silloinkin saan liput lahjaksi! Mutta meidänhän pitikin pelata niillä korteilla, jotka saadaan!

Ja tässä muuta jahkaillessani, tämä päätös tuli tehtyä. Ensi vuonna laitan suuriin patioruukkuihin muiden härpäkkeiden sijaan dahlioita taimina. On hyvä päätös. Ne kasvavat ja kukkivat loistokkaasti ja kestävät sekä kuumaa että Suomen kylmää kiitettävästi.