824

27.12.2025

KVARTAALIKINKKU

Tähtäin pois määrästä – tarkennetaan laatuun. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että tyttäreni on paistanut perheen ison joulukinkun jo vuosien ajan. Tänä jouluna tuli kuitenkin minun vuoroni selvitä ainakin yhtä hienosti. Mitenhän nykyään ostetaan kinkkuja, ellei halua sitä suurta luullista suoraan lihakauppiaan tiskiltä. Jotakin pientä ja sievää!

Ostin sitten kvartaalikinkun: suomalaista alkuperää tietysti ja varustettuna juhla – alkuliitteellä. Paistoin kiduttamalla kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kun sitten ryhdyin sievistämään paistostani tarjoilukuntoon – koin inhan yllätyksen. Tervehdin kvartaalikinkkua: ainakin neljäsosa, minusta kyllä kolmasosa kinkusta oli kamaraa ja läskiä ja jotakin tytisevää, jota kouralla kauhoin jätteeseen. Suomalainen laatu! Missä se on ja mitä se tarkoittaa! Se osa kinkusta, jonka etsin sekamelskan seasta oli toki hyvää ja mureaa. Mutta ellen olisi varautuja- tyyppiä ja ostanut kinkkuja kaksi, olisimme nuolleet näppejämme. Hukka liemissä ja paistoromppeissa oli niin suuri, että liha suli ja hävisi lähes näkymättömiin. Meillä näemmä ostatetaan teurasjätettä sukkaan sullottuna. Ei hyvä!

Olen muutenkin viettänyt tämän joulun hullunkuristen ostosten ja palvelujen huomassa. Halusimme nuorisolle trendihupparin ihan tietyllä kuvalla ja painatuksella. No eipä löytynyt kuin Fruugon kautta. Otetaan riski ja katsotaan. Tässä hötäkässä opin vasta patti otsassa, että ei Fruugo mitään myy – se vain välittää mitä erilaisimmilta valmistajilta. No, en joka tapauksessa maksanut ostosta tilatessani, koska rahan takaisin saaminen on näissä kaupoissa lähes mahdotonta. Onneksi! Kuitenkin luulen, että minulla on vielä kiperiä mutkia matkassa.

Huppari tuli ja oli kokoa 160-170. En tiedä, miten maailmalla mittaavat, mutta sellainen natiainen oli, että piti paljastaa lahja ja kokeilla. Pää ei mahtunut sille tarkoitetusta aukosta ja ympärysmitta oli lyhtypylväälle, ei elävälle ihmiselle. Siis palautamme, koska kyse ei suinkaan ollut halpatuotteesta. Jaaha! Fruugolla on hienot palautussivut, mutta parin tunnin työstä kului melkoinen osa siihen, että ohjelma palautui aina alkuun eikä klikkaamalla sinne tänne päässyt mihinkään. Lopulta Heikki löysi kaksi ratkaisevaa riviä. Fruugon tuotteet on palautettava valmistajalle. Hellurei ja hellyyttä vailla olevat tunteet!

Paketista löytyi lähettäjä pienellä ja suhruisella, mutta juuri ja juuri luettavalla präntillä. Google ei löytänyt valmistajasta minkäänlaista tietoa.

Mutta olihan meillä nimi ja postilokero-osoite Helsinkiin. Tässä kiitin onneani: ohut halpa kangas ja pieni koko, siis mahtuu kirjeenä, kun hyvin pakkaa takaisin. Postissa koimme ihan uuden yllätyksen. Maksamme tietysti palautuksesta aiheutuvat kulut. Pannaan menemään. Vaan hyvä rouva sentään, tarvitsemme puhelinnumeron, johon posti soittaa tavaraa toimittaessaan. Ei ole eikä löydy, sen voimme vakuuttaa. No ei tätä sitten voi lähettääkään – puhelinnumero pitää olla. Rakas virkailija, lähettäjällä on postilokero-osoite Helsinkiin. Eihän postilokeroon voi soittaa! En voi ottaa pakettia toimitettavaksi, säännöt ovat sellaiset. En pysty kuvailemaan sitä raivon määrää, joka sisällä myllersi.

Hetken tuumaustauon jälkeen tein ehdotuksen. Tiedän rakkaani, että tällainen menettely ei ole ihan lain tai sääntöjen mukaista, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Katsotaan miten käy. Ei kuluttajaa voi tällä tavalla pitää kiipelissä. Ja vielä sekin, että Suomen postilaitos on samassa juonessa. Olimme kirjoittaneet osoitteen viereen isoilla kirjaimilla, että palautus. Ja nyt tungemme kuule tämän ongelman tuohon keltaiseen laatikkoon ja jatkamme iloisempaa päivää. Sinne solahti.

Mutta tarina jatkuu, ihan varmasti. Luulen, että postilokero-osoite on pelkkää bluffia. Kiinassa oleva valmistaja ei taatusti näe vaivaa yhden palttoon palauttamisesta miljoonien samanlaisten seasta. Mutta palautettu on niin kuin Fruugon ohjeissa kerrottiin.

Hupparin tulo kesti ainakin neljä viikkoa. Ymmärrättehän, että välirahoittaja on jo siis karhu-vaiheessa. Olemme ajoissa ilmoittaneet rahan saajalle, että pahasti viivästynyt tuote on palautettu. Huutelevat kuitenkin rahojensa perään. Arkena soitan, kun omilta sivuilta ei mene tieto perille Klarnallakaan. Kai sentään raha-asioissa tietävät, mihin raha kuuluisi lähettää. Juu: onpahan rahat plakkarissa ja paita postissa! Mielestäni kuluttajansuojaviranomaisten pitäisi puuttua tällaiseen markkinointiin. Ellei kuluttaja voi palauttaa tavaraa turvallisesti ja saada rahojaan takaisin, ei tällainen kaupustelija voi toimia Suomessa. Että tarttis tehdä jotakin! Siis yksi haaste lisää alkavan uuden vuoden tehtävälistalle.