830

02.01.2026

KUURAN KUULUMISIA

Uutistulvaa tulkitessaan tulee pakostakin miettineeksi, mitä millään on enää väliä. Elleivät sota, taloudellinen tilanne tai luonnokatastrofit tee tehtäväänsä, aina löytyy yksi yksittäinen ihminen, joka käy kimppuun tavalla tai toisella. Kyllä ovat julkisuuden puheenaiheet kuuran kuulumisia ja huonoja uutisia ihan kaikille.

Presidentin uudenvuoden puheesta tuli joillekin outo olo. Itse tarkastelen puheen aihepiirejä omista arvoistani käsin. En voi tehdä koko maailman työtä, mutta omasta osastani voin huolehtia. Mitä siis minulle merkitsevät nuo kolme kohtaa, joista puheessa oli kyse: rauha, kasvu ja välittäminen.

Elämäni perusta on vesittämätön Jumalan Sana. Näin ollen olen varma, että Ilmestyskirjankin sisällöt tulevat tapahtumaan. Loppurytinät, olkoon vaikka kolmas maailmansota, toteutuvat aikanaan. Sitä on kuitenkin turha peläten odottaa. Voi mennä odottajan aika hukkaan. Jumalan aikataulu ei ole ihmisten varassa. Sen sijaan sodan pelolla manipuloiminen on ase sekin arkea elettäessä. Jatkuvan uhan alla ihminen kyynistyy ja lopulta itse osallistuu rauhan menettämiseen. Kiero juttu! Pitäisikö kiittää omaa mitättömyyttään. Osakseni jää vain oma kohta: yritän elää rauhassa kaikkien kanssa, mikäli se minusta riippuu. Siinä on rauhan alkujuuri ja toimivan rauhanaatteen tae.

Kasvulla presidentti tarkoitti ehkä juuri taloudellisten resurssien hyvinvointia. Kauppa käy ja maailmantalous pyörii ja hyörii. Jospa vain Suomikin saisi siitä osansa. Minulla ei ole sijoituksia eikä muutakaan omaisuutta, mutta mitä sitten yksittäinen ihminen voisi kasvun eteen tehdä. En keksi kohdalleni muuta kuin suomalaisuuden suosimisen silloin, kun on kuluttamisesta kysymys. Voi miten mielelläni olisin enkelisijoittaja! Joudun kuitenkin valitsemaan kotimaisen tuotteen tai palvelun. Luotan pieniin puroihin virtojen syntymisessä. Jos kaikki suomalaiset pitäisivät suomalaisuudesta huolta – äänestäisivät siis rahapussillaan – ehkäpä kasvu siitä kituuttelisi suurempiin mittasuhteisiin.

Kasvua käsiteltäessä ei minusta voi sivuuttaa ihmisenä kasvamista. Tästähän kaikki kasvu kumpuaa. Käpertyvä kasvu tulee niistä opeista, joilla opetetaan itseen katsomista ja omien tavoitteiden opportunistista saavuttamista. Ympyrä sulkeutuu, ei mihinkään. Ihmisenä kasvaminen on aina vuorovaikutusta: mieluiten Jumalan ja lähimmäisten välillä. Lähimmäiseksi luen myös luonnon sen kaikessa rikkaudessaan. Jotta toisin yhteyteemme täyden ja sullotun mitan hyvyyttä, tulee minun vähetä ja Kristuksen kasvaa. Taivaallinen anti on aina maallista jalostuneempaa. Ja sitä tarjotaan lahjaksi, ihan ilmaiseksi. Ottajia on vain liian vähän.

Välittäminen on rakkauden armolahjan yksi olomuoto. Välittäminen muuttaa riistämisen ja väkivallan tekemisen auttamiseksi kaikella mahdollisella samaistumisella, empatialla. Tämä on mahdollista silloin, kun meillä on mistä ammentaa välittämistä. Ei tule lahjoitusta eikä tasausta ellei välittäjä tunne tietä rikkauksien lähteelle. Väitän, että varsinainen välittäminen ilman oman voiton pyyntiä edes kehumisena ja kiitoksena – tulee kaikkien lahjojen Isältä Jumalalta. Välittäminen ei ole parhaimmillaan yksi teko vaan kestävien välittämistoimintojen ketju – vaikka yksi asia kerrallaan tuleekin tehtäväksi. Välittäminen vaatii kestävyyttä ja kärsivällisyyttä varsinkin silloin, kun kukaan ei huomaa tekemisiämme tai meitä peräti pilkataan hyvän tekemisestä. Välitetään tavalla ja toisella. Välittämistä on sekin, että kiusaantuu ja tulee paha olo pahuutta nähdessään.

Arvollisista aineksista oli presidenttimme puhe tehty. Outo olo voi tulla siitä, että puhe kävi kohti – ei ravistellen, vaan hiljaa huomautellen. Rakennus valmistuu pienistä osasista. Elämässä ihminen on se osa, joka liikkuu. Ellemme asetu sille paikalle, johon rakkaus osoittaa tien, palikkamme keikkuu ja rakennuksesta tulee hutera. Välittäminen on kestävän rakentamista!