904

08.04.2026

KUULEHAN – KUNNIOITA

Jaksaa, jaksaa! Jaksuhali! Ilovoimia! Jos ilkeäisin, vastaisin, että turpa kiinni rakas ystäväni. Hyvää tarkoitit, raivostuttavaa tuppaa tulemaan.

Olkoon tämä lohdutukseksi niille, jotka asiaa tarvitsevat. Samassa veneessä soudetaan: joskus somasti, joskus katkeaa airo, kun tahti ei ole kurssissaan.

Heikki nappasi salaa kuvan istuksivasta vaimostaan. Nukuit – haa, kiinni jäit. Vaan enpäs nukkunutkaan. Pidin juttutuokiota Jumalan kanssa. Käänsin sydämen kuin käsilaukun Hänen eteensä. Poden syyllisyyttä. Olen kamala ihminen. Kuule minua Jumala.

Ja Hänhän kuuli. Kuulkaa tekin toiset omaishoitajat ja lapsiperhearkea ähräävät. Jumala kehottaa: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tuija, siinä ei pyydetä rakkausreaktiota – määrätä, että rakasta. Ihminen rakastaa yleismaailmallisella tasolla lähimmäistään, toivottavasti. Raskastaminen koskettaa vasta, kun on läheisestä kysymys! Emme kai oikein koskaan näe vanhempiamme heiveröisiksi vanhuksiksi muuttuneina. Tämä selittyy sillä, että äiti on aina osannut ja voinut. Hyväksymme lapsen avuttomuuden ja avun tarpeen – aikuinen lähimmäinen on erilainen juttu.

Miten sitten kunnnioittaminen ja rakastaminen eroavat toisistaan. Että onko minulla vielä mahdollisuutta kauan elämiseen ja menestymiseen … vaikka en minä palkan toivossa, en – sinä sen näet Herra. Kunnioittaminen on rakkautta ilman tunnehörhelöitä! Kiitos Herra! Kun minua niin väsyttää ja kaipaan vapautta, vaikka en kyllä tiedä, mitä sillä sitten saatuani tekisin. Huolehdin hyvinvoinnista ja tarpeista ja kaikesta – vaikka välillä hampaat irvessä. Kuvittelen, että näinkö se Henriikkakin sitten aikanaan ajattelee ja tekee. En toivoisi sitä, vaikka se inhimillistä onkin.

Kiitos Isä. Rakastaminen ei ole tunnetiloja eikä paljoa puhetta, pelkkiä sanoja ilman tekoja. Teoilla kunnioitetaan. Ja kaikkein suurinta kunnioittaminen – tarpeellisen tekeminen – on silloin, kun voimat ovat vähäisimmillään. Saa hermostua helteeseen, saa toivotella vapautta ja irti päästämistä. Asia punnitaan siinä tilassa, että jatkat ja hoidat ja teet sen kauniisti – tuntui miltä tuntui. Siis kunnioita!

Ettei tulisi harhaluulo, että ei olisi rakkauden tunteita. On tietysti, mutta ne muuttuvat ajan mukana. Kun pienenä tyttönä rukoilin pönttöuunin kupeella: että elä hyvä Taivaan Isä ota äitiäkin pois, koska sitten minulla ei ole ketään; niin tänää rukoilen, että Herra rakasta äitiä niin, että otat hänet ajallaan taivaaseen ilman pelkoa ja kärsimystä. Ei tätä tarvitse hävetä eikä syyllistyä. Ja jos niin on, ei omassa vanhuudessanikaan tule olemaaan hätäpäivää.

Hyvän juoksun juossut ja määränpään saavuttanut. Siinäpä Jumalan ihmettä kerrakseen. Jätetään rakastaminen Jumalalle niinä päivinä, kun me emme jaksa kuin kunnioittaa.