794

12.11.2025

KUOLLEET LEHDET

Tässä kohtaa en ajattele vehkaparan näivettymistä – vaan niitä kuolleita kirjan lehtiä, jotka menneessä ajassa ovat kertomuksensa kertoneet omaan elämänkirjaani. Ja toisten. Tulipahan elettyä ja koettua. Mutta tuliko otettua opiksi. Toinen vaihtoehto on toistaa virheitään tai lyödä sitten kokonaan läskiksi ja olla varovaisuussyistä tekemättä yhtään mitään. Tyhjät lehdet ovat huonoin vaihtoehto.

Kaikilla kirjaan kirjatuilla on kärsimysten kertoimensa! Monesti paraskin kokemus kirjattuna paljastaa kärsimyksen kasvot. Hyvän tavoittelulla voi olla vaikeutensa niin tekemisessä kuin saavuttamisessakin. Meidänkin perheessä on omat kärsimyksen kertoimensa. Asia kuin asia tai juttu kuin juttu, Heikin mielestä siitä on kaksi viikkoa. Sama aihe, mutta omassa persoonassani kulkee kuuden vuoden syklissä. Siitä on kuusi vuotta, kun … Juu, ja olikohan se pari viikkoa sitten, kun … Molemmissa tapauksissa osa lehdistä kellastuu ja kovasti tekee mieli nipsaista ne pois silmää haittaamasta. Mutta mistäpä aidon kasvin tunnistaisi paremmin kuin kuolleesta lehdestä. Samalla tavalla aidossa käsin tehdyssä on aina persoonallinen virhe, joka paljastaa, että koneella ei ole mitään tekemistä tämän tekeleen kanssa.

Kärsimysten kertoimista lienee haastavin 70x7! Anteeksiantamisen sykli! Ihanko näin monta kertaa? Kyllä, ystäväiseni, kyllä! Anteeksianto on oman elämän ehjyyden lähde. Se on myös anteeksipyytäjän mahdollisuus kirjoittaa kauniimpia lukuja omaan kirjaansa. Kova on kuitenkin tahtojen taisto ennen kuin tälle tielle päästään. Joku luulee, että oikeamielinen nöyryys tekee hänestä heikon, jopa naurettavan. Olla hyväksikäytetty – ei ikinä! Pidätän anteeksiannon enkä huomaa omien kärsimysten lisääntymistä ja sydämen kovettumista. Kokonaan toinen haaste on itselleen anteeksi antaminen. Tätä asiaa ei ole poissuljettu anteeksiantamisen perusohjeesta. Pyydä anteeksi kaikilta osallisilta ja jatka matkaa kevennetyin askelin. Anteeksi saaminen ei takaa olosuhteiden pysymistä kuin ennen. Vain vapautus taakasta ja tieto, että voi yrittää uudelleen annetuissa rajoissa ja olosuhteissa, keventää askelluksen kohti uusia kolhuja ja kommelluksia. Vain elämää, ei sen enempää!

Tänään kiitän erikoisesti Atte Harjannetta huomiosta, jonka soisin saavan paljon enemmän huomiota. Hänen huolensa oli trendi: rahoitamme sotaa ja heikennämme huoltovarmuutta. Huono päätös. Muutetaan siis linjauksia suotuisaksi omallekin tulevaisuudellemme.

Toinen ihan yhtä suuri kiitos kuuluu Niinistölle. Että pitäisi puhua Putinin kansssa. Totta ihmeessä pitäisi puhua ja mahdollisimman paljon! Tätä edellyttävät jo hyvät tavatkin. Sitä paitsi on parempi olla puheväleissä kuin ei väleissä ollenkaan tai peräti haastaa riitaa. Kyllä valtioiden vuorovaikutusta voi verrata parisuhteeseen. Mykkäkoulu ei ratkaise mitään. Päin vastoin se kiehnää pyörremyrskyä ja luulottelun ilmanpaineita. Siksi puhumalla ja sopimalla: sovittelemalla!

Päivien pimetessä ja vehkaparkojen sinnitellessä ilman kasvilamppua, karsittavaa riittää. Sykli se on ruukkukasvillakin: onnenpäivä, kun sen sain ja roskikseen lähtö, kun ei kerran kukoista. Onneksi emme ole huonekasveja!