723

29.06.2025

KUOKKAVIERAS

Sydämeen sattuu katsella raadeltua koivupoloista. Ajattelemattomuus ja täydellinen tietämättömyys ovat saaneet aikaan kummajaisen, jonka ravinteiden virtaus ei mene kasvuun ja kehitykseen – vaan pelkästään selviytymiseen päivästä toiseen. Ei koivun elämä ole kovin erilaista ihmisiin verrattuna: emmekö mekin ole vereslihalla lukemattomien erilaisten asioiden ja tapahtumien takia. Siinä sitten seisomme kummajaisina ja pelkistettyinä erilaisina toisten keskellä. No, jos sinulla on kokonainen kuori, sisältä saatat olla salaa ihan rikki ja pihalla. Eriarvoisuus on kyllä osittain keksitty juttu!

Kesän juhliin kuuluvat kuokkavieraat ja kesävieraista ollaan montaa kokemusmieltä. Suviseurojen tarratoimikunta edustaa yhtä röyhkeimmistä vierailijalajeista: oman agendan ajaminen ei katso aikaa eikä paikkaa eikä paljon asian sopivuuttakaan juhlanjärjestäjien näkökulmasta. Tähän piispa ehättää painamaan peukalon jälkensä: että ei vain tulisi tehtyä henkishengellistä väkivaltaa, ellemme anna kaikkien kukkien kukkia missä ja miten haluavat. Voi sentään! Vaikka vaikuttaisi kuinka lempeästi, ei kutsumattomana asioijana saa ottaa koko tilannetta haltuunsa. Tarratoimikunnan agenda on pitää esillä ihmisoikeuksia: sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, ehkäisyä ja itsetyydytystä. Suviseuralaiset ovat kokoontuneet hengelliseen tilaisuuteen ja Jumalan kohtaamiseen. Kuokkavieraat haluavat esittää hätähuudon kuin yllätysnumerona itsetyydytyksen puolesta. Missä piileksivät suhteellisuudentaju ja hyvät tavat! Jos olisin järjestäjä, olisin toiminut näin: Jäädä saat Sanan kuuloon jopa tervetulleena, mutta yhtään tarraa et jaa tai pääset niskalenkki-persotteella ulos alta aikayksikön. Kyllä juhlan järjestäjä päättää, millaista oheisohjelmaa tapahtumassa järjestetään ja halutaan kuulla. Vieras tarra tuli taloon! Mutta talossa talon tavalla: emmekö saa emmekö voi tehdä yhtään asiaa ilman sukupuolisuhteita tavalla tai toisella. Missä on näin tavallisten tallaajien oikeudet!

Rikkoa ja sotkea osataan kaikilla asioilla ja asioiden tasoilla. Norjasta Suomeen piipahtaneet kertovat, että kyllä eron huomaa, kummassako maassa ollaan. Täällä meillä istutaan tunkiolla, vaikka ei tarvitsisikaan. Kun katsoo vappujuhlijoiden jälkeensä jättämää sotkua ja pride-kansan marssiroskia voi vain hämmästellä, miltä ihmisten tekemiset näyttävät. Millä ihmeen oikeudella me sotkemme! Ja panemme yhteisöt maksamaan töhrinnän ja roskaamisen seurauksia. Alan olla sitä mieltä, että tarvitsemme roskapoliisin, joka puuttuu aina, kun huomaa, vaikkapa vain syljeskelyyn tai tumppien pudotteluun. Miksi suomalaiset eivät opi. Tokiossa voi kulkea vaikka paljain jaloin, siellä liikkeenharjoittajat pesevät jalkakäytävätkin ihmisten palvelemiseksi. Ja rakentavan ympäristön ylläpitämiseksi.

Meitä valvotaan sielläkin, missä yksityisyyden raja on hippua vaille varastettu. Työllistetään sotkujen siivoamisella. Sakkoa perään vain samalla tavalla kuin parkkirikoksissakin. Sotkija, joka ei paranna tapojaan eikä lopeta sotkemistaan – maksaa lopulta valvojan palkan.

Juu! Meillä on ennätystyöttömyys ja sitten ehdotamme työviikon pidentämistä kuuteen päivään viikossa. Hellurei! Että niille, jotka jo läkähtyvät, annetaan kamelilta selän katkaiseva lisäannos. Ja kuka maksaa? Lapset tietysti: päivähoitoa ja vieraita hoitajia pukkaa eikä vanhempia voi eikä saa nähdä kuin suuremmilla aukeilla. Tehtailemmeko yhteiskuntajohtoista elämänmallia, jossa siittäjät ja synnyttäjät keskittyvät tähän työvaiheeseen – lopuista kasvatukseen kuuluvista asioista huolehtii siihen erikseen varatut ihmiset kuin liukuhihnalla ikään. Kylläpä helpottuu demokratian valvominen ja tasavertaisen kohtelun antaminen jokaiselle kennolapselle. Yksilöllisyys, luovuus ja peräti nerous – niistä taitaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä – järjestelmän sujuvuutta ajatellen. Ja turvaksi riittää ruoka ja suoja ja yksi toveri. Henkisen kasvun ja hyvinvoinnin korvaamme päälleliimattavalla tarralla: suoritettu.