812

10.12.2025

KULTAA KULKIJALLE

Valokin on pukeutunut mustiin: aurinko on tullut piilostaan vain muutamien kallisarvoisten minuuttien ajaksi.! Pimeys peittää maata kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Kyllä olisi käyttöä kullalla kulkijalle! Yksi auringonkilo olisi ainakin ihan paikallaan!

On kaksi yksinkertaista asiaa, joiden oppimiseen menee elinikä ainakin minulla. On pysähdyttävä ja muistutettava itseään näillä asioilla. Ensinnäkin ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”. Toiseksi: mitä ei ole, sitä ei tarvitakaan. Luulisi läksyn olevan yksinkertainen omaksuttavaksi. Pääsee kuin pääseekin aina unohtumaan vastoinkäymisten yhteydessä!

Kovin on suoraryhtistä tämä selkävikaisen elämä. Mutta kaikki yhdessä Tuija, kaikki yhdessä! On vaikea sanoa, että niin. Valitsen kuitenkin tehdä sen. Tässä prosessissa varpaat ovat osoittautuneet vallan tärkeiksi, vaikka muuten en ole niitä muistanutkaan muuta kuin kenkiä ostaessa ja kynsiä lakatessa. Pyykin kuivumaan ripustamisessa pakasta putoaa aina pari märkää sukkaa lattialle. Aina! Miten ripustat, kun et voi kumartua? Varpaiden avulla tietenkin. Nipistysote sukasta, heivaus kodinhoitotilan tuolille ja siitä pinsettiotteella käteen ja kuivumaan. Hätä keinot keksii. Ja varpaat nauraa! Mutta viinirypäle teki tepposen. Se ei mahtunut varvasotteeseen litistymättä. Siinä mollotti keittiön lattialla pilkaten suoraryhtistä. Äläpä luulekaan … Vieritin rypäleen jalkapallomeiningillä isomummon nojatuolin luo olohuoneeseen: otatkos ylös nuoremmuuttasi, mutta älä vain pistä suuhun. Rypälevoitto, vaikka ei rökäle olisikaan!

Virvoitun Jumala puhuu- hartauskirjan teksteistä jokaiselle päivälle. Kirjasta ollaan montaa mieltä, mutta itseäni se vie aina Herraa lähelle ja vahvistaa uskoani. Auringonnousun lahja – teksti oli minulle kuin kultaa kurjalle kulkijalle. Se on joulukuun 11. päivän teksti. Siinä Jumala puhuu näin: Niille, joiden elämä on ollut täynnä taistelua ja huolta, niille, jotka ovat kokeneet elämisen tuskan … niille seuraajilleni annan rauhan ja ilon, JOKA TUO VANHUUDEN KESKELLE UUDEN KEVÄÄN! Herralle uhratun nuoruuden takaisin! Ja jatko tiivistettynä: Kun suoritat yksinkertaiset tehtäväsi Minun voimassani ja rakkaudessani, saat tuntea, miten suurimmat toiveeesi toteutuvat. Odota suuria Jumalalta. Odota Tuija suuria! Jo vain odotan. Olen aina odottanut! Sanovat yltiöoptimistiksi. Itse pidän itseäni realistina. Kyllä Kaikkivaltias voi – en yhtään epäile sitä! Vaikka paljon en ole tehnyt maailmaparan ja sen ihmisten hyväksi, jokainen voimiensa mukaan kumminkin. Siitä huolimatta odotan suuria. Jumalalle uskollisuus pienissä tehtävissä on yhtä tärkeää kuin voima ja vaikutus suurissa. Vanhuuden keskelle uusi kevät. Uusi kevät! Voitteko kuvitella sitä. Olen lukenut tämän tekstin kymmeniä kertoja, mutta vasta nyt nuo kalisarvoiset sanat löysivät sydämen.