747

22.08.2025

KOULUKOTKOTUKSIA

Hyvinvointiasioissa pelättiin hallintohimmeleitä. Kuka uskaltaisi sanoa saatika tehdä jotakin vuosien saatossa kasautuneelle kouluhimmelille.

Voisinpa melkein väittää, että ei koulutus kovin kalliiksi tule. Se mikä maksaa, on koulutuksen ohessa tarjottavat lukemattomat työt ja toimet. Tarkoitan tätä. Ajattelepa yksittäistä oppilasta. Hän voi saada mitä moninaisempaa tukea: kouluterveydenhoita, kuraattori, psykologi, kouluavustaja, nuorisotyön ja sosiaalitoimen erityisosaaminen, seurakunta – ja mitä kaikkea muuta opettajien lisäksi ja avuksi. Tietysti opittavan aineksen muokkaaminen ja erityisopetus. Kouluruoka! Kerhotoiminta! Tukioppilaat ja kiva-koulu ohjelmat. Luettelo on pitkä ja kasvaa kaiken aikaa. Kokonaiskuva hämärtyy ja kustannukset kasvavat. Tästä kaikesta huolimatta koulupudokkaita ja alisuoriutujia on liian paljon.

Koulutusjärjestelyt ovat vaarallista tahtia alkaneet muistuttaa päivähoitoa. Yritämme ajatella – emme pelkästään oppimista, vaan vanhempien lomia ja työn tekemistä suhteessa koululaisten ajan käyttöön. Koulu on näin menettänyt erityisyytensä. Koulutuksen tasoa on melkein mahdotonta pitää yllä ja nostaa sitä, kun oheistoiminnot ja pakkotasapäistäminen vievät voimavarat.

Jossakin on perusvikaa, kun ei oikein toimi ja oppimistulokset tippuvat kansainvälisillä mittareilla mitattuna. Hallitus teki harakiriratkaisun pakottamalla oppivelvollisuuden 18 ikävuoteen. Ei se pakolla pelaa, mehän olemme jo omaksuneet elämänmittaisen oppimisen aatteen.

Tämän syksyn suuria koulukysymyksiä on ongelma, pitäisikö lomia siirtää. Pitäisi pysähtyä miettimään kokonaisuutta eikä parsia huonossa kunnossa olevaa laitosta. Nyt juuri on aika miettiä, miten kansa koulutetaan niin hyvin ja korkealle kuin se on suinkin mahdollista. Tästä lähdetään kyseenalaistamalla olemassa olevat käytänteet. Sitten etsimme väylät auttaa putoamisvaarassa olevia ilman, että tasosta tingitään ja lahjakkaat pakotetaan kuluttamaan aikaa eikä kehittämään erityislahjakkuuttaan. Koulutus on tasavertaista silloin, kun siihen on kaikilla mahdollisuus varallisuuteen katsomatta. Hyvä tai tyydyttävä koulutus ei koskaan eikä milloinkaan voi olla samaa jokaiselle meistä. Olen itse verbaalivirtuoosi, mutta laskeminen on haastavaa. Kenenkään ei pidä hidastaa opintojaan puutteeni takia, mutta älköön kukaan pakottako minua tekemään alkeistehtäviä, kun haluan jo oppia kirjoittamaan romaania.

Älyköt koolle ja terve järki edustukseen. Mitä koulutus voisi olla, jos tässä ajatushautomon vaiheessa ei tarvitse juuri nyt ajatella kustannuksia. Paras vaihtoehto! Mikä se on? Ja siitä sitten uutta latua suunnittelemaan ja tekemään asiasta paras mahdollinen olemassa olevilla varoilla. Siksi sanon, että ei siirretä lomia – vaan jatketaaan niitä. Suomen nostaneet koulukkaat pitivät lomaa toukokuun lopusta syyskuun alkuun. Ja mietitäänpä tuota vanhaa perunannostolomaa, jota syyslomaksi nykyisin kutsutaan. Sen voisi jättää kokonaan pois, koska koneet nostavat perunan. Vanhempien toive aurinkolomasta syyssateiden aikaan ei ole peruste pitää sitä paikallaan. Ja jos demokratiasta puhutaan: harvalla on mahdollisuus lähteä syyslomalla aurinkomatkalle. Sisällä istuvat sateessa ja yrittävät kuluttaa aikaa. Eikö olisi ollut parempi ottaa aurinkoa kotimaassa ja polskia vielä lämpöisissä kesävesissä – eikä kuluttaa koulunpenkkiä parhaassa paisteessa. Kuka puhaltaa muutoksen tuulet puhtaalta pöydältä.