933

27.05.2026

KOTOUTUMISVIRSI

Aina jostakin kenkottaa – kun kenkuttaa! Kostea ja viileähkö sää saa pation kukkaloiston kauneimmilleen. Mutta siitä on hyötyä vain sisältä ruudun takaa katsottaessa. Niin on kylmää ja puuskaista, että keinuun ei ole asiaa.Ja nurmi kasvaa kuin heikkopäinen. Kun toisesta päästä tasaa, toinen pää jo puskittuu. Kaikkea ei voi jättää pörriäisten iloksi, ei sitten niin millään. Vaivannäkö ja vaivattomana olo eivät käy yksiin!

Se on politiikassakin vähän samalla tavalla. Vaalit lähestyvät vauhdilla: saamme siis nokittelua ja verbaaalista voimainkoetusta; valtion vaateet ja päätökset jäävät vähemmälle. Millaista sääntelyä ja hyvien tapojen vaatimuksia pitäisi poliitikoille antaa ulosheiton uhalla! Ja tekemättä jätetyistä töistä sakkoa sakon päälle – ei palkan- ja palkkioiden korotuksia.

Uskonnottomat ja muun kuin kristillisen uskon edustajat joutuvat aina keskustelun keskiöön näin kevätjuhlien aikaan. Tasa-arvon nimessä heitä ei saa altistaa kristillisille vaikutteille. Koulu on kuin paheiden pesä, jonka antia voi repostella kaikilla mahdollisilla vaatimuksilla. Mitä tasa-arvoa se on, että kristillinen perinne aina joustaa poistumalla kokonaiskuvasta! Vai vielä korvauksia siitä, että on joutunut suvivirren saasteen koskettamaksi.

Uskonnotttomille sanon suoraan, että mitä uskonnottomuutta se sellainen on, että ymmärtää välttää uskontoja. Siinä on jo kuulkaas saasteen siemen, kun käsittää, että uskonto on, uskosta puhumattakaan. Ja muille kuin kristillistä uskoa tai uskontoa edustaville kerron uutisen. Aina, kun kielletään, kerrotaan olemassaolosta. Juttu on kuin julkisuudessa: mitä väliä muusta kuin siitä, että nimi on oikein kirjoitettu. Vastapuoli nostaa valokeilaan – iloitaaan siitä mahdollisuudesta olla esillä. Kristityillä ei oikeastaaan ole muuta mahdollisuutta jätetty kuin puolustautuminen. Uskonnottomille ja muu-uskontoisille jää verrattoman paljon mahdollisuuksia valita, mitä hengellisyyden haaraa harjoittavat. Kun hindulaisuutta myydään joogana – nopein liikkeissään ei huomaa harjoittavansa uskontoa, vaan vain liikuntaa ja ruumiin kulttuuria.

Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että suvivirsi on nimettävä kotoutumisvirreksi. Sen verran Kaikkivaltiasta Jumalaa on siedettävä vielä toistaiseksi kristityssä maassa. Suurin osa sanoista kuvailee luonnon kauneutta – ja sehän ei ole keneltäkään pois. Ei ole pakko laulaa. Ei ole pakko kuunnellakaan. Jokaisen selviytymiskeinoihin kuuluu tämä jippo: jos tarjotaan sellaista kuultavaa, jonka katsoo vahingoittavan omaa itseään, ei asiasta tehdä numeroa. Aina voi hiljaa itsekseen täyttää mielensä sellaisella, joka rakentaa sen ei toivotun ohjelmanumeron ajaksi. Itse rukoilen niissä tilanteissa.

Kokonaan toinen juttu on keskustelu Varpunen jouluaamuna laulusta. Laulu on tunnesisällöltään koskettava ja kaunis – mutta perusteellisen pakanallinen. Kristillisen maailmankäsityksen mukaan tänne ei lehahda yksikään ihminen tuonpuoleisesta varpusena siemeniä syömään. Mainio tarjoilu jälleeensyntymäoppia siis! Tätä kristityn ei siis missään tapauksessa tulisi laulaa; ei siinäkään tapauksessa, että painottaa köyhälle annettavaa antia.

Minusta tuntuu siltä, että kuluu vielä paljon aikaa ja turhaa puhetta siitä, mitä missäkin voi ohjelmaan laittaa. Onhan meillä joukossamme aina niitäkin, jotka pyrkivät rahastamaan hyväuskoisilta kevätjuhlan tekijöiltä. Ellemme tokene ja näe ja koe metsää puilta – meille jää letkajenkka tai korkeintaa agraarilaulu huputiti hummani hei! Ja tästäkin väännetään: jenkka kuuluu kesäisille tanssilavoille, ei koulun päättäjäisiin. Humma on taas niin historialllinen nimitys hevosesta, että sitä ei voi vaatia kotoutumiskieliopintojen osaamisen listalle. No, vaihtuupa ainakin keskustelun keskiö: letja ja humma – se jatkohevonen! Suomalaiset syövät kuumia koiria ja liikkuvat jatkohevosilla. Maakuva muotoutuu!