746
21.08.2025
KOSKETUS LIIKUTTAA
Elokuu ei ole vielä ohi, ja lumivalkoiset syyshortensiat muuttuvan öiden kylmänkirpeyden vuoksi jo vaalean punaisiksi. Ympäristöllä on siis väliä, vaikka itse olisi miten hieno ja hyvä tahansa. Pidetään yhtä, kannetaan kuormia: toistemme ja omia ja kannustusta unohtamatta könkätään kohti seuraavaa päivää – joka sittenkin voi tuoda valon ja ilon tullessaan.
Viimekuukausien uutiset ovat olleet raskaita. Yksi ja toinen on laittanut surunauhan rintaan! Olemme menettäneet nuoria ja vähän varttuneempiakin. On sairastettu ja väsytty. Eduskuntammekin on joutunut hiljentymään kuoleman kosketuksessa. On ollut pakko pysähtyä kysymään – olisinko voinut tehdä jotakin, että pahin olisi ohitettu. Kun kuolema kulkee keskuudessamme, se liikuttaa meitä tahdoimmepa tai emme. Suru hyvän ystävän tai rakkaan poismenosta herättää lukemattomia kysymyksiä. On pakko painaa pää myös sisältä kumpuavien suurien kysymysten edessä. Miten minä, miten mahtaa minun itseni käydä!
Voimme keskustella ja tehdä politiikkaa armomurhasta. Kun asia sitten tulee lähelle – hiljennymme katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta. Lähtö oman käden kautta on askarruttanut ihmisiä niin ajan kuin ikuisuudenkin näkökulmasta. Tässä asiassa olen löytänyt levon tällä tavalla. Jumala on kaikkein lähimpänä niitä, jotka kärsivät eniten. Kärsimystä ei pidä mitata tai verrata – se on yksilöllistä ja aina yhtä suuri. Jumala kohtaa meidät aina henkilökohtaisesti. Jokaisen tilanne ja tila on Jumalan silmissä arvostettu ja arvokas. Me emme tiedä näiden kohtaamisten lopullista sisältöä. Meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päätellä, miten rakkaallemme käy näissä olosuhteissa. Jumala tietää! Jos me kurottaudumme Häntä kohti, Hän on vastassa kohtaamassa meitä. Ihmisellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin turvata ja luottaa Jumalan armoon. Joku vanha uskova joskus totesi, että saatamme hämmästyä, keitä oikeastaan kohtaamme, kun olemme Taivaassa! Jumalan tulkinta meistä voi hyvinkin olla ihan erilainen kuin ihmisten tulkinta.
Kohtaamme kuoleman usein vain silloin, kun se lähtee liikkeelle. Muuten kuolema on tabu: siitä puhuminen koetaan aina jotenkin epähienoksi ja raskassoutuiseksi. Se on kuitenkin elämän toinen pää: syntymästä kuolemaan saakka. Kuolemassa lakkaa ajallinen elämä. Alkaa iankaikkisuus. Ja Jumalan sana opettaa, että olemme säälittivimmillään silloin, kun panemme turvamme vain tähän maanpäälliseen elämän aikaan. Suurin osa alkaa vasta sitten, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen. Jeesus voitti kuoleman, viimeisen vihollisemme kuolemalla ja nousemalla kuolleista. Mekin teemme samoin: tämä on taivastoimintaa. Ja siksipä Jumalalle kiitos, Taivas on aina osa elämäämme, ajallista tai ajatonta.