802

25.11.2025

KOLLEKTIIVINEN KAMALUUS

Justiinsa: koulukiusaamisella ja Ukrainan rauhanehdoilla on kovasti yhtäläisyyksiä. Kiusaaja voittaa aina! Sovinnon hierominen tehdään aina kiusaajan ehdoilla. Kiusattu pannaan etsimään sellaisia vaihtoehtoja, joiden kanssa voi kiusaajan rinnalla elää. Kiusaaja on ja pysyy kuin kakka Junttilan tuvan seinässä. Kiusatun haaste on oppia olemaan sen kanssa, että hänen toiminnastaan riippuu tulevaisuus ja toivo. Kiusaaja ei saa rangaistusta. Pahinta, mitä kiusaajalle voi tapahtua, on, että hänelle osoitetaan uusi yhteisö, josta voi etsiä uuden uhrin. Kiusatun elämään jäävät lähtemättömät jäljet ja elinympäristön nurkista kuiskuttaa se kamaluus, että muistatko, tässä ja täällä kurmuutin sinua oikein kunnolla. Et ole mitään etkä kukaan! Vai mitä sanotte. Eikö koulukiusaaaminen kulje juuri näitä latuja. Sovittelua sellaisen kanssa, joka ei halua eikä tahdo päästää verkkoon takertunutta irti. Ukraina on tuusan nuuskana ja joutuu miettimään, miten maailma makaa: mistä kaikesta sen on vielä voitava luopua, että jäljelle jääneille kansalaisille olisi pläntti, jossa elää. Kokenut kaiken tietää. Voivatko suomalaiset tuotteistaa kokemuksistaan ukrainalaisille tulevaisuuden ja toivon!

Yhden sortin maailmankiusaaja on tuo ilmastoagendakin. Se kykenee kiusaamaan ruohonjuuritasolla vaikka kuinka, mutta suurille saastuttajille se yhä vain kumartaa, kun ei mahda muuta. Voi, lentohäpeästä on päästy paljon lähemmäksi jokaisen arkea kiusaavia muita häpeän aiheita. Lihahäpeä on sotkenut lihateollisuuden. Nyt toitottavat kahvi- ja suklaahäpeää! Kuljemme kohti aikaa, jossa ilmastoagenda määrää, miten paljon voimme hengittää hiilijalanjälkemme suhteen. Hapenkuluttajat on pantava aisoihin ja hiilidioksidia hönkivät kaltereiden taakse. Kyllä kollektiivinen kamaluus kaappaa! Milloin panemme kampoihin. Tuotetaan kahvia ja suklaata niillä alueilla, jotka jo ovat käytössä ja pidetään huolta, että uusia sademetsäalueita ei minkään valtion sisällä enää pienennetä. Kahville ja suklaalle muodostuu sitten se hinta mikä muodostuu. Se juo, jolla on varaa. Muut paahtavat voikukanjuuria. Ravitsemuskasvatukseen on muodostunut ihan uusi yläotsikko: demonisoidut elintarvikkeet. Kuka olisi uskonut, että lehmä kuuluu niihin. Ja missä eläinsuojelijat luuraavat. Lehmät kärsivät ja sairastuvat pierunpoistoaineista ruokansa sulattamisen suhteen. Että kiusataan kunnolla – ja kaikkia.

Päättäisivät nyt siellä S-ryhmässäkin, kuka kiusaa ja ketä boikotoimisten kanssa. Eikös S-liike ole osuustoimintaa. Kuka siis päättää, elleivät asiakasomistajat. Minulta ei ainakaan ole kysytty, boikotoidaanko Israelilaisia elintarvikkeita vai ei. Olisin vastannut, että ei. Antakaa meille puhdasta ja turvallista ruokaa kohtuu hintaan sieltä, mistä sitä saada voidaan. Kyllä ilmastoagendassa on kyllin. Jos vielä lisäämme ruokapöytiin poliittisen kiusan, saamme kohta nuolla näppejämme. Kuulkaa! Appelsiinin tai rypäleiden syöminen ei ratkaise sitä, kuka on terroristi tai sotarikollinen. Hedelmät ovat kollektiivinen hyvä ja ne maistuvat meille kaikille!