885

13.03.2026

KOKEMUSKATSOMUS

Opetus- ja kulttuuriministeriö suunnittelee koulujen uskonnon opetuksen lopettamista. Pitkäänhän tästä on puhuttukin. Uskonto korvataan kaikille yhteisellä katsomusaineella. Katsomusainetta on voinut opiskella jo nyt, mikäli kieltäytyy tavallisen uskonnon opetuksen annista. Olen opettanut! Mietin jo silloin, miksi nämä kaksi oppiainetta laitetaan sotkemaan lukujärjestyksiä ylemmillä luokka-asteilla. Pienet oppilaat ovat opetelleet Raamatun kertomuksia; niillä on siis ollut keskeinen kristillinen opetusasema lapsen elämässä. Yläluokat opettelevat jo nyt kristillisyyden rinnalla kaikki muut uskonnot ja ismit. Kristillisyys on vain yksi juttu muiden joukossa. Ainakaan seiskaluokasta eteen päin sisältö ei siis juuri muutu miksikään elämänkatsomustietoon sitä verrattaessa. Opetus ei sinänsä ole tunnustuksellista ollutkaan – joten miksi ei. Saattaa todella käydä niin, että kristillisen tapatietouden käsitteleminen jää valinnaisaineeksi ja rippikoulujen harteille. Muiden uskontojen ohessa ehditään käsitellä vain ihan keskeisimmät asiat ja silloin Jeesus jää Budhan kanssa suunnilleen samalle tasolle oppisisältöä rakennettaessa.

Uskonnon opetuksen paikkaa lukujärjestyksessä on reippaasti tietysti puolustettu aineyhteisön avulla. Opettajien tuntikertymät! Onko lupa, että ne rajaavat jollakin tapaa opetettavaa sisältöä. Niin ei saisi olla, mutta kovaa vääntöä tullaan näkemään. Toinen perustelu uskonnon opettamiselle on kristillisyyden perinne ja sen ylläpitäminen yhteiskunnassamme. Tätä seikkaa on pidetty pystyssä pysymisen pilarina! Miten mahtaa olla!

Uskonto on järjen tietoa tosiasioista. Sitä opettavat sellaiset ihmiset, jotka jollakin tavalla hyväksyvät kristillisen kulttuuriperinnön. Jos opettaja on tunnustava kristitty: siis Jeesuksen seuraaja ihan julkisesti – voi hän olemuksellaan tuoda tuulahduksen turvasta ja terveestä. Uskova opettaja voi kai vielä sanoa henkilökohtaisen mielipiteensä. Raja on tiukka, milloin häntä aletaan arvostella Jeesustelusta ja uskonelämän tuputtamisesta. Uskonto siis jää tiedon jakamisen asteelle. Tämä tieto on kyllä moraalisesti ja ettisesti hyvää ja oikeaa, mutta ihmisen kannalta yhtä tyhjän kanssa. Uskontotieto ei pelasta yhtäkään sielua. Elävä Jumala pelastaa!

Lähestymme siis jo nyt maailmanuskontoja varsin tasapuolisesti. Jos etiikan ja moraalin opetus ontuu tällä saralla, ontuu koko yhteiskunta ajan mittaan. En tietenkään halua, että Raamattu muuttuu uskontoelämän eepokseksi kuin Kalevala konsanaan. Minulle Raamattu on Jumalan sanaa ja Hänen kohtaamisensa sekä Sanan kautta että muutoin ensisijaisen tärkeää. Kristillinen perinne ei yllä tälle tasolle! Niinpä nyt olisikin uskovien yhteisöjen markkinaraon paikka. Miltä näyttää oikeasti elävä ja toimiva Jumalasuhde. Sinulla on mahdollisuus kohdata maailmankaikkeuden Herra ja Vapahtaja. Mikään kirjaviisaus ei korvaa tätä – eikä pelasta eikä hoida ihmisen iankaikkista sielua.

Näen mielikuvituksen siivin tulevaisuuden pikkukoululaiset oppimassa maailmasta. He kuulevat yhtä hyvin Kalevalalaisen maailmansynnyn sotkan munasta kuin evoluutioteorian ajatuksen ahvenasta ihmiseksi muotoutumisesta. Raamatun kertomuksia ei ehkä enää käydä lävitse, ei edes draaman keinoin. Opetellaan eettistä ihmisen kohtaamista Ruman ankapoikasen sadun tapaan. Enää ei ole laupiasta samarialaista, koska kaikki ovat kokemusta vailla siitä, mitä laupeus tarkoittaa ja samarialaisuus olisi ihmisryhmän tikunnokkaan laittamista. Mahdankohan vielä ehtiä nähdä kyseiset oppisisällöt ja opetusmateriaalin.

Paitsi että opetus- ja kulttuuriministeriö on kuta kuinkin aikaansa jäljessä. Eivätkö he tiedä, että yksi ja yhteinen maailmanuskonto on jo suunniteltu. Odottavat vain, että vanhat vänkäävät kannot ja kantturat kuolevat pois, että on juohevampaa panna kaikki toimeen. Hyvää vauhtia on kasvamassa sukupolvet, jotka voivat kumartaa ihmistä jumalana; varsinkin, jos tämä lupaa leipää ja sirkushuveja ja hyvinvointia. Tähänhän se saatanakin yritti narauttaa Jeesuksen: jos kumarrat minua, saat kaiken tämän. Muuta ihmeessä kivet leiviksi nälkääsi ja jos olet jumala, auta itsesi pois ristiltä. Mitään uutta ei ole tulossa, mutta kamalaa ja kauheaa kyllä.

Jos nyt vielä jotakin ehditään ihmisten sielujen eteen, pelastuspartiona pitäisi jokaisen tunnustavan kristityn toimia. Rukouksemme on: Herra, kun lähetät ihmisen yhteyteeni, anna oikeat sanat ja oikea lähestymistapa. Jos Sinä et ole asiassa, anna minun elää esimerkillisesti ja pitää suuni kiinni, että en vahingoittasi suututtamalla yhtään ihmistä niin, että hän ei halua kuulla Sinusta. Ja varjele Herra minut lillukanvarsiin sotkeutumiselta. Älä anna minun saarnata huulipunasta, tuplakasteesta, tempuista ja tekemisistä. Anna minun olla Kristuksen tuoksu maailmassa, jotta jokainen, jonka kohtaan, kysyy, mitä tämä on. Minäkin haluan!