955
02.07.2026
KIITOS KOSKETUKSESTA
Pienet lapset tulisi altistaa luontokokemuksille. Taas on yksi opaslehtinen löytänyt lukijansa. Altistaminen kuuluu minusta allergian hoitamiseen tai vaikkapa väkivallalle altistumiseen. Luontokokemus ja luonnon kosketus ei ole altistamista, vaan kosketusta, syvälle kaikkiin aisteihin kohdistuvaa koskettamista, sitä luovuttamatonta sellaista. Luonto on kuin esimakua Jumalamme hyvyydestä. Jeesuksen seuraajat laulavat Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus – anna elämälle suunta ja tarkoitus. Jumalan kosketus on se paras mahdollinen kosketus, jota jokainen ihminen syvällä sisimmässään kaipaa. Kosketa Herra, kosketa! Olla kosketettu, olla vaikutettu, olla osallinen.
Kiitos kosketuksesta lävähti kasvoihin, syvälle syyllisyyden ytimeen. Tyttäreni hieroi Isomummon olkapäitä ja työn tehtyään Iso kiitti häntä koskettamisesta. Kysymys ei ollut pelkästään sukkia kutovien hartioiden jännitystilojen poistamisesta. Kosketus oli rakkaan lähimmäisen sipaisu sydämeeen kuin perhosen piipahdus. No, tulipan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: fyysinen hyvinvointi ja mielen hoitaminen. Ja niinhän oikean kosketuksen tulisikin olla.
Mutta kiitollisuuden tunteen lisäksi sain siis myös syyllisyyden vaivoja. Vanhojen ihmisten kosketetuksi tulemisen tarpeesta puhutaan – vaan olenko itsekin sen unohtanut. Kysymys ei ole tomakoista halauksista eikä suuresta verbaalisesta suitsutuksesta. Muistanko ohi kiitäessäni hipaista. Koskettaa hartiasta, kun kaadan kahvia? Taputtaa käsivarresta, kun kampean päälle takkia? Entäs jos peittelisin enkä vain kysäisisi, että yletätkös peittoon? Kärsimme suurista laiminlyönneistä ja kuitenkin vain vähän olisi niin merkityksellistä. Tätähän on ihan ajateltava ja sitten toteutettava perhekulttuurin puitteissa. Katsekontakti suoraan silmiin on merkittävä kosketus. Tulla nähdyksi, vaikka tuntoaisti ei rekisteröisikään mitään muuta!
Tänä kesänä olemme saaneet tuta luonnon kosketuksesta. Kyynpurema jalka ja hauenpurema pikkulapsen päkiässä. Luontoaltistusta totta tosiaan. Tämä kertoo, että emme voi olettaa saavamme koskettaa ilman seuraamuksia. Luontokin väsyy, hermostuu ja stressaantuu. Airon mitta kyyhyn ja haukeen on sama kuin ihmisen mitta toiseen, joka tunkee liian lähelle. Ja mikä ihme koivuja koskettaa, kun lehdet selttämättömällä tavalla kuihtuvat ja putoilevat. Aistivatko ne jotakin, joka johtaa suureen muutokseen ihan niin kuin vaikkapa norsut tuntevat tsunamin lähestyvän ja pyrkivät korkeille paikoille. Kerrohan luontoystäväni, mikä sinua oikein vaivaa!
No, näihin päiviin kuuluu hampaan paikkaaminen tietysti juuri silloin, kun monikymmenvuotinen oma lääkäri on lomalla. Osaavat nuo näköjään toisetkin. Oli ihan hyvä kosketus sekä ihmiselle että hampaalle. Voi rouva kulta, älkää millään muotoa ujostelko, meillä on pelkopotilaita joka päivä.
Mutta eipä jokaisen hengen pitimiksi uhratakaan yli kahden miljoonan kuluja vuodessa. Sitä vaatii vain kunniamurhaa karussa olevat yksilöt. Minua ei kunnia huoleta, sitä kun ei itsessäni ole juurikaan kukaan kunnioittanut. Sitä minä vaan ihmettelen, että millainen kulukosketus on kopistanut ja ketä. Kahta miljoonaa ei tavallisilla taksoilla saa kulutetuksi vuodessa ei sitten niin millään, vaikka istuisi suojeltavan vieresssä 24/7. Toivottavasti molemmat voittivat!
Tyttäreni puutarha sai tänään rakkauden kosketuksen. Pappa kaivaa maahan ruusun – grandmams blessing! Kasvaessaan se siinä muistuttaa katsojaansa kosketuksesta: hyvistä muistoista ja paljosta esirukouksesta. Kun ihmisen käsi ei yletä, liikuttaa rukous Jumalan kättä, josta kaikki saavat hyvän osansa!
955
02.07.2026
KIITOS KOSKETUKSESTA
Pienet lapset tulisi altistaa luontokokemuksille. Taas on yksi opaslehtinen löytänyt lukijansa. Altistaminen kuuluu minusta allergian hoitamiseen tai vaikkapa väkivallalle altistumiseen. Luontokokemus ja luonnon kosketus ei ole altistamista, vaan kosketusta, syvälle kaikkiin aisteihin kohdistuvaa koskettamista, sitä luovuttamatonta sellaista. Luonto on kuin esimakua Jumalamme hyvyydestä. Jeesuksen seuraajat laulavat Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus – anna elämälle suunta ja tarkoitus. Jumalan kosketus on se paras mahdollinen kosketus, jota jokainen ihminen syvällä sisimmässään kaipaa. Kosketa Herra, kosketa! Olla kosketettu, olla vaikutettu, olla osallinen.
Kiitos kosketuksesta lävähti kasvoihin, syvälle syyllisyyden ytimeen. Tyttäreni hieroi Isomummon olkapäitä ja työn tehtyään Iso kiitti häntä koskettamisesta. Kysymys ei ollut pelkästään sukkia kutovien hartioiden jännitystilojen poistamisesta. Kosketus oli rakkaan lähimmäisen sipaisu sydämeeen kuin perhosen piipahdus. No, tulipan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: fyysinen hyvinvointi ja mielen hoitaminen. Ja niinhän oikean kosketuksen tulisikin olla.
Mutta kiitollisuuden tunteen lisäksi sain siis myös syyllisyyden vaivoja. Vanhojen ihmisten kosketetuksi tulemisen tarpeesta puhutaan – vaan olenko itsekin sen unohtanut. Kysymys ei ole tomakoista halauksista eikä suuresta verbaalisesta suitsutuksesta. Muistanko ohi kiitäessäni hipaista.
Koskettaa hartiasta, kun kaadan kahvia? Taputtaa käsivarresta, kun kampean päälle takkia? Entäs jos peittelisin enkä vain kysäisisi, että yletätkös peittoon? Kärsimme suurista laiminlyönneistä ja kuitenkin vain vähän olisi niin merkityksellistä. Tätähän on ihan ajateltava ja sitten toteutettava perhekulttuurin puitteissa. Katsekontakti suoraan silmiin on merkittävä kosketus. Tulla nähdyksi, vaikka tuntoaisti ei rekisteröisikään mitään muuta!
Tänä kesänä olemme saaneet tuta luonnon kosketuksesta. Kyynpurema jalka ja hauenpurema pikkulapsen päkiässä. Luontoaltistusta totta tosiaan. Tämä kertoo, että emme voi olettaa saavamme koskettaa ilman seuraamuksia. Luontokin väsyy, hermostuu ja stressaantuu. Airon mitta kyyhyn ja haukeen on sama kuin ihmisen mitta toiseen, joka tunkee liian lähelle. Ja mikä ihme koivuja koskettaa, kun lehdet selttämättömällä tavalla kuihtuvat ja putoilevat. Aistivatko ne jotakin, joka johtaa suureen muutokseen ihan niin kuin vaikkapa norsut tuntevat tsunamin lähestyvän ja pyrkivät korkeille paikoille. Kerrohan luontoystäväni, mikä sinua oikein vaivaa!
No, näihin päiviin kuuluu hampaan paikkaaminen tietysti juuri silloin, kun monikymmenvuotinen oma lääkäri on lomalla. Osaavat nuo näköjään toisetkin. Oli ihan hyvä kosketus sekä ihmiselle että hampaalle. Voi rouva kulta, älkää millään muotoa ujostelko, meillä on pelkopotilaita joka päivä.
Mutta eipä jokaisen hengen pitimiksi uhratakaan yli kahden miljoonan kuluja vuodessa. Sitä vaatii vain kunniamurhaa karussa olevat yksilöt. Minua ei kunnia huoleta, sitä kun ei itsessäni ole juurikaan kukaan kunnioittanut. Sitä minä vaan ihmettelen, että millainen kulukosketus on kopistanut ja ketä. Kahta miljoonaa ei tavallisilla taksoilla saa kulutetuksi vuodessa ei sitten niin millään, vaikka istuisi suojeltavan vieresssä 24/7. Toivottavasti molemmat voittivat!
Tyttäreni puutarha sai tänään rakkauden kosketuksen. Pappa kaivaa maahan ruusun – grandmams blessing! Kasvaessaan se siinä muistuttaa katsojaansa kosketuksesta: hyvistä muistoista ja paljosta esirukouksesta. Kun ihmisen käsi ei yletä, liikuttaa rukous Jumalan kättä, josta kaikki saavat hyvän osansa!