890

22.03.2026

KIIKKUMARALLAA

Tuunattu on – pihapatiokeinu uutta kesää varten! Sateessa, tuulessa ja jopa tuiskussakin näin Suomen suvea ajatellen liuskottuvat vanhat vanerit ja paksu maalikerros. Kunhan tästä kesästä- ajatus lisää elämänkerroksia keinuun ja antaa ajatuksiaan kiikuttelijalle. Enää ei lauleta, että heilu keinuni korkealle. Ei, hyräillään vain toivorikkaana, että polkkasehan keinu, polkkase, että nautitaan vielä tästäkin kesästä. Tosi-tveetäkin voisin tehdä: rimaraivo ja raidallinen ahteri – seepran sukua.

Mainehaitta ei merkitse mitään! Ja kuitenkin tämän takia väännymme vaikka kahdeksikolle. Olen tullut tähän tulokseen. Kysyn itseltäni, miten usein kerrot kauniita ja rakentavia lähimmäisestäsi. Kovastikinko kehut ja levität leppeitä puheita. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että ensin tulevat mieleen mehevät juorut ja kuulopuheet, joita sitten sovitetaan tosielämän faktoihin. Voi sentää ja kuulitkos siitä. On se sitten niin kamalaa ja harmi, että sillä tavalla ja tällä tavalla. Jokainen meistä on uhri ja uhriuttaja omalla vuorollaan. Tätä ei pääse pakoon. Ihmisessä asuu pahansuopuus ja harhaluulo, että toisen kömmähdykset jotenkin satavat omaan laariin. Eivät sada. Mainehaitta ei häviä oxiactionilla eikä millään. Sen kanssa on elettävä. Mietin kiikkuessa näin: kunhan itse olen kartalla ja sovinnossa itseni kanssa. Kunhan Jumalalla ei ole huomauttamista – puhukoot mitä tahansa. Jeesus eli synnittömän elämän keskuudessamme. Häntä moitittiin seuranpidosta syntisten kanssa. Ja ellei jaksanut olla ja parantaa ja lohduttaa ja opettaa, syytettiin silloinkin vaikka vain perinnäissääntöjen nojalla. Koirat haukkuvat ja räyhäävät, mutta antaa oman karavaanin kulkea ja kiikkua niin pitkään, kun päiviä on säädetty. Ja pidetään tosiasioista kiinni. Ne takaavat myös hyvän mielen louskutuksesta huolimatta.

Lauantaina Kovan viikon illassa naurettiin, että Raamatunko nojalla ne lait ja säädökset pitäisi laatia. Tietysti pitäisi. Nauraa voidaan paremminkin nykytilalle, joka ei erota päätä hännästä. Tutkitko jokaisen lähimmäisen taustat, joiden luona käyt kahvikupposella tai peräti työskentelet pitkiä työpäiviä. Jaa, että et tarkistanut! Oma eduskuntammekin on täynnä pikkurikollisia ja isompiakin – miten se sitten oikein voi toimia. Ei aina toimikaan, mutta nilkkasten kyllä. Toisin kysymyksin: miten voit elää yhteiskunnassa, jos vältät rikollisten kanssa toimimisen. Et mitenkään! Ei se tähän kykene Norjan Mette Maaritkaan. Kun ajatuksemme ja säädöksemme eivät perustu Jumalan antamiin, alkavat omat harmaat moraalin rajamme saada ajatuksiamme sekaisin. Luuulemme suojelevamme silloin, kun vain sekoitamme. Ja mitä sekaisemmin moraalimme on sitä hullummaksi muuttuvat hyvyyden ja sopivuuden tulkinnat. Toiselle sovitetaan suurempi taakka, jotta näyttäisi siltä, että itse tässä suoriudun kuin tanssia vain.

Milloin opimme tämän. Sanomme, että vaikka asiat riitelevät, ihmiset eivät. Tällä perusteella pitäisi älytä kysyä, että voinko olla syntisen ja rikollisen tuttu tai peräti ystävä. Kyllä voit. Se, että ottaa huomioon ihmisen, ei samalla tarkoita sitä, että hyväksyy hänen väärät valintansa ja pahat tekonsa! Ne todellakin ovat kaksi eri asiaa: eipäs siis omita tätä oikeutta pelkästään itsellemme.

Arkemme iso ongelma on ihan samanlainen kuin 2000 vuotta sitten siinä yhteiskunnassa, jossa Jeeus eli maanpäällisen elämänsä. Jeesus nuhteli fariseuksia ja kirjanoppineita siitä, että he sälyttivät ihmisten päälle sellaisia käyttäytymissääntöjä, joita eivät kyenneet itsekään toteuttamaan!