785

29.10.2025

KAURALLA KASVATETTU

Jos olet joskus seisahtanut vasta puhdistettuun talliin, jossa hevoset rouskuttavat kaurojaan – olet varmaankin havainnut sen ilmeisen meditatiivisen voiman. Tasainen rouske tallin tuoksuihin sekoitettuna rauhoittaa ja lepuuttaa hermoja. Hevosten lämmin hönky, joku hörppää jo vettäkin. Ei ole ihme, että isovanhempamme ovat mielellään paenneet talliin tai navettaan terapiatuokiolle selvittämään ajatuksiaan. Siellä on niin hyvä olla.

Hevoset ovat käyneet kauralla ja nyt se näyttää olevan ihmistenkin osa. Ihan pysähdyin: jokainen uusi leipä näyttää olevan pehmoista kauraa. Kaurajuomaa, kauraraksuja, kaurakeksejä ja vaikka vallan mitä. Taidan tehdä tutkimuksen ruokapäivästä, missä kaikissa muodoissa kauraa tuleekaan nautittua. Kaura on kasvanut ohi vehnän ja rukiin vanhanaikaisesta maailmasta. Mistä tämä taas johtuu, mene ja tiedä. Kaura kai kasvaa heikommissakin olosuhteissa satoisaksi ja on hinnaltaan halpaa paljoutensa takia. Luonto ja taloudelliset tekijät eivät tee meistä hevosta, mutta hevoskuurin ne kyllä antavat kaurankulutuksen puitteissa.

Ylidiagnosointi! Uskaltivathan sanoa ääneen oikein valtakunnan verkossa. Et voi olla sairas, jos sinulla ei ole diagnoosia. Diagnoosia et saa, mikäli oireilusi ei vastaa riittävässä määrin käypähoidon kriteereitä. Tietämätöntä tautia on jäätävä potemaan myös siinä tapauksessa, että jono hoitoon ylittää jo kohta voimavaratkin.

Maailma seisoo tai kaatuu diagnoosien varassa – sanoohan sen jo järkikin, että jostakin on saatava tilastoihin tarvittava data ja viisaus. Tämmöinen vanha kanttura kuitenkin kysyy, että miten maailma muuttuu, jos saan paperin, jossa lukee, että minulla on ADD tai ADHD tai joku muu kirjainyhdistelmä kimpussani. Mitä kirjainyhdistelmä tekee itselleni ja ympäristölle, jossa elän. Lukuisissa tapauksissa ei yhtään mitään muuta kuin haittaa! Ainut etu on siinä, että jonot kirjainyhdistelmien saamiseksi kasvavat ja me kipuilemme asiantuntioiden puutteen takia. Useimmiten emme voi tehdä paljoakaan, vaikka kirjainsarja olisi tiedossamme. Voimme ehkä ymmärtää ihmistä paremmin, mutta voihan sen tehdä ilman diagnoosiakin persoonallisuuden puitteissa: no se nyt vain on sellainen; tykkää tai ole tykkäämättä. Ennen kasvatusvastuu teki työn ihan arjen tasolla. Lapselle, joka kävi liian nopeilla kierroksilla, tarjottiin jarrua. Liian aloitteettomalle muksulle annettiin tavoitteellinen tuuppaus ja homma oli hoidettu. Ei siinä mitään diagnoosia tarvittu. Kunnon kasvatus teki tehtävänsä: paljoltihan on kysymys yleisesti hyväksyttyjen hyvien käytöstapojen vahvistamisesta. Niin oli ennen ja niin pitäisi olla nytkin. Turhat kirjainsarjat antavat oikeutuksen olla ryhtymättä vaivaan oman omituisuuden kanssa: minä kun olen sairas, ei minun tarvitse yrittää. Pahin vahinko tehdään pillereillä. Se on vaivattomin ja yhteiskunnalle ja kasvattajille halvin ja helpoin vaihtoehto. Ilmankos jonot kasvavat! Sana kasvatustyö kertoo kaiken: se on työtä ja vaivannäköä, viitseliäisyyttä ja hirmuinen määrä toistoja yhdessä sietokyvyn, mahdollisesti myös rakkauden ryydittämänä. Meidän pitäisi käyttää ihan toista kirjaindiagnosointia: HYVÄ. Sitä minä vain – tavoitteellisuuden näkökulmasta, että sama työ täytyy tehdä olipa diagnoosi tai ei. Eipä siis sotkeuduta lillukanvarsiin! Diagnoosin taakse piilottautumalla voi jotakin hyvää jäädä saavuttamatta!

Deodorantin funktio on ollut hien hajun poistaminen ja hikoilun vähentäminen. Nyt kainalot jäävät käsittelemättä. Deodorantti on muuttunut impattavaksi huumeeksi ja pian niiden hankkimiseen tarvitaan riittävä ikä tai diagnoosi: hikoilee huhkiessa. Mustikat kuuluvat jokamiehen oikeuksiin, mutta enää niitäkään ei ihan turvallisesti voi syödä. Diagnoosi: voi sisältää keuhkoja turmelevia loisia. Sopii käyttää kiehautettuina, kiisselinä tai hillona tai jättää kokonaan metsäneläimien evääksi. On aika keksiä ja kehittää kauramustikat.