795

13.11.2025

KAULITTUA KULTTUURIA

Kutkuttavan mukavaa moralisointia eduskunnan joulupostikortista. Alastonkuvia pipareiksi kaulittuna ja käännettynä! Väinö Aaltosen kulttuuripatsaat piparikuvioina eduskunnan joulutervehdyksessä saa hymyn huulille. Ei ole sopivaa, sanovat monet. Kuitenkin katselemme patsaita 3D-versioina yhtään moralisoimatta näkemäämme. Miten piparitaikina voi muuttaa kuvan häpeälliseksi. Ja kun vielä otetaan huomioon tämä maailmanaika, on minusta kulttuurin kuvat pipareina parempi vaihtoehto kuin mikä muu alostonkuva hyvänsä. Tämän takia onnittelen luovaa keksijää ja ehdotan pientä joulubonusta. Yllättävä ja hyvä ja juuri jouluun sopiva, koska kristillinen sanoma on sivuutettu rajaavana ja liian tungettelevana sisältönä. Ja kun vielä kaiken lisäksi asia selitetään rautalangasta monikielisesti kortin toisella lehdellä! Todella nolo kortti olisi voitu lähettää patsaista tonttulakki päässä ja pukinkarvaa kriittisissä kohdissa. Että jos ette tykkää pipareista, huonomminkin olisi voinut tehdä autenttista joulupatsastelua.

Itse olisin ehkä mennyt pikkuisen pitemmälle! Olisin saattanut haukata parhaasta piparipakarasta palasen ja jättää sen kortista katsojan löydettäväksi. Pieni, harmiton pila ja pilke silmäkulmassa, vai pitäisikö sanoa pakarassa. Tällaisen kortin olisi voinut lähettää kotiperäisille saajille, varsinkin niille, jotka muistavat kansanedustajien toinen toisilleen lähettämiä kortteja. Siis sisäpiirin vitsi. Ja mahdollisesti: ai se pers-pipari se persu-pipari … kortti. Kansainvälisessä kommunikoinnissa olisin pysynyt tarkasti Väinö Aaltosen hahmottelemissa kuvissa ilman tulkintoja.

Olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että idea pitäisi tuotteistaa eduskunnan kahvihetkiin syötävinä kuvina ja myyntiin tulojen saamiseksi siltä varalta, että joku aikoo panna taas seinät ja pilarit pipareiksi. Keksijät ja keksitehtailijat – pankaapa töpinäksi, että jokaisesssa kodissa voitaisiin nauttia pala maukasta eduskuntaa.

Niin! Kaikki riippuu katsojasta. Näkymä muotoutuu siitä, millaisista aineksista ajatellaan. Jos sydänpiparin kääntää kärki ylöspäin, muistuttavat muodot pakaroita. Toisin päin saadaa muhkea rintavarustus, jos niikseen. Ja paljonko moraalia voi nyhtää siitä, että ilman minkäänlaista tunnontuskaa piparin pistelijä haukkaa tontulta pään ja porsaalta palan kinkusta. Euskunnan piparipatsaat yhdistävät suoraselkäisesti suomalaisen joulun perusmaut ja veistoskulttuurin. Kenelle tässä tehdään väkivaltaa. Piparitaikinalle? Patsasaineksille? Vai vain totutuille ajatuskuvioille, joita ei voi edes maistaa.