721

26.06.2025

KARVANOPPAKULTTUURIA

Karvanopille auton taustapeilissä on naurettu ja niitä on tarkoituksella paikalleen laitettu. Kuka olisi uskonut, että karvanopista tulee kulttuurikysymys ja aikakautensa iso ilmiö. Ja kulttuurin kulku jatkuu vain. Pienen polkupyörän tuunaus on juuri noiden noppien varassa. Riemastuttava näky, vaikka ilman noppiakin polkupyörä on nuorisopyörä. Niin, mutta noppien avulla se muistuttaa isompien ihmisten ajopelejä ja on siksi merkityksellinen. Tunnekulttuuria ja omistajalleen VIP- kulkukulttuuria!

Voiko karvanoppakulttuuria soveltaa keskusteluun arkipyhien siirtämisestä viikonloppuun! Minusta voi monessakin mielessä. Tulilinjalla olevat loppiainen ja helatorstai ovat niitä noppia. Ne roikkuvat mukana, vaikka melkein jokainen tavallinen tallaaja on täysin tietämätön näiden juhlapäivien sisällöstä ja merkityksestä. Vanha tapa, siis kulttuuri ohjaa, vaikka tietämys puuttuu. Sitä paitsi kirkkokulttuurikansakin vähenee huimaa vaihtia – ja eikö kirkkokulttuuri ole juuri yksi niistä tekijöistä, joka ylläpitää näiden pyhien viettoa.

Kertauksen vuoksi: helatorstaita vietetään Jeeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Loppiaisena muistellaan itämään tietäjiä. He menivät lahjoineen kohtaamaan Jeesus-lasta. Tämän takia loppiaista pidetään myös Jumalan kohtaamisen juhlana. Loppiainen on yksi vanhimmista kristillisistä juhlista. Suomalaiset riisuvat perusteiltaan pakanallisen kuusen loppiaisena ja sillä hyvä. Kuka meistä ajattelee, että loppiaisena tietäjät menivät kohtaamaan Jumalaa – ja niin meidänkin olisi pitänyt tehdä.

Kyllä on noppalukemat miten sattuu. Kauhistelemme kristillisen kulttuurin rappiota arkipyhiä siirreltäessä. Kansa raivoaa, demarit puhuvat työntekijöiden jaksamisesta ja yrittäjät varantojen keräämisestä sotateollisuuteen ja puolustukseen. Ovatko perustelumme siis kristillisen kulttuurin mukaisia! Väitän, että näistä päivistä on muotoutunut kansallisia vapaapäiviä aivan itsekkäisiin tarkoituksiin. Ellei arkipyhiä vietä, niillä ei liene merkitystä sisältönsä suhteen. Miksi niitä ei siis voisi muistella viikonloppuna, jos muistelu yhtään kiinnostaa. Toisaalta kalenteri kannattelee kokonaisvaltaista kansankulttuuria. Jos yhdestä luovutaan, voi toinenkin menettää aikansa ja paikkansa. Olemmepa suurten kysymysten edessä.

Ehtoollinen on kristillisyyden keskeisimpiä asioita. Ja tästäkin Jeesus itse antaa ohjeen: tehkää se Minun muistokseni. Muistelulla on merkitys ja tarkoitus vain, jos sen tekee asian oikeassa hengessä. Kun kansanedustaja toteaa siirtämisestä, että se on kulttuurille huono juttu, en hätäänny enkä vaikutu. Kulttuureja voi kohdata vaikka minkälaisia. Itse keskittyisin siihen, että ihmiset löytäisivät tien elävän Jumalan luo.