934

28.05.2026

KAMBO VAI KOMBO

Millä mandaatilla? Kysynpähän vain, miten pitkälle valtavirrasta ulos jäävä voi määrätä toisten toimia. Kun uskonnoton tai toisella tavalla uskova lyö nyrkin pöytään tai luun kurkkuun – alamme ihan tosissaan miettiä, miten paljon mahdammekaan pahoittaa mieltä ja toimia demokratian vastaisesti. Hullua huuhaata. Jokaisen kirkkorakennuksen risti on enemmän uskonnolla silattu kuin suvivirsi. Eivätkö vastustajat voi siis kulkea näitä katuja vai joudummeko tekemään heille turvatiet väärien vaikutteiden varalta. Ei se pöljä ole, joka pyytää. Kyllä me mukautujat olemme niitä, joita voi arvostella huonosta toimintatavasta. Siis millä mandaatilla. Ei yhtään millään! Täällä on jokaisen pidettävä mölyjä mahassa ja nieltävä harmia ja kiukkua sellaisten asioiden suhteen, joiden katsoo olevan ihan väärässä, jopa pahassa. Jos kopioisin tavan vaatia kohtelua omien ajatusrakennelmieni perusteella – kirjoittaisin sakkolappuja lähimmäisilleni kaiken aikaa. Jokainen kiroilija loukkaa minua henkilökohtaisesti. Mitä siis voin vaatia! Ja miten vaatimuksiini vastataan. Alkakaa vastata!

Tehtäisiin nyt ensiksi jotakin seksuaalista häirintää harjoittaville. Siitä on yhtä paljon hyötyä uskonnottomalle ja uskovalle. Voimavarat yhteen. Eikä silti tarvitse olla samaa mieltä suvivirrestä. Vanhat ukonröpit naisten kimpussa. Eri kulttuuria edustavat katsovat oikeudekseen ottaa haluamansa vieraan kulttuurin kulkijalta. Omilta ei uskalleta, koska tappelu olisi taattu tavalliseen aikaan. Länsimaalainen nainen on julkisuuskuvan uhri: paljasta pintaa, joka kuuluu kaikille ja kaikkein vähiten naiselle itselleen. Ja mitä vanhat edellä sitä lapset ja nuoret perässä. Kirkkoherra haastaa terskan nupista – ja oikeassa on: miesten aivot ovat kutistuneet ja laskeneet alamäkeä.

Ja kyllä! Koulu lannistaa monet oppilaat ikiajoiksi. Lannistaa eikä löydä lahjakkuuksia. Lahjakkaan on tehtävä moninkertainen työ säilyttääkseen sen, minkä on lahjaksi saanut. Ensin on oltava lahjakas, sitten on taisteltava siitä, että lahjan saa pitää sellaisena kuin se on ja sitten vielä on varustauduttava ja suojauduttava erilaisilta lahjan varastajilta. Kiusaajia riittää ja moni kasvattaja kärähtää siihen, että lahjakasta ei voi kouluttaa samalla tavalla kuin lahjatonta. Suorastaan vaadimme arvostelua ja arviointia, että voisimme laittaa ihmiset arvojärjestykseen. Sopeutuva suorittaja saa parhaat arvosanat, ei lahjakas ja kyseenalaistava toisinajattelija. Lisäksi arvosanoista peruskoulussa ainakin on tehty kurinpitotoimi: ellet ole kunnolla, saat huonon numeron. Kyllä, koulu lannistaa ja latistaa ja lyö laimin. Eikä tällekään mitään voi niin kauan, kun valtaa käyttävät itseensä läpikotaisin rakastuneet ihmiset, jotka eittämättä ovat aina oikeassa.

Että vieläkö riittää sanottavaa! Riittääpä hyvinkin. Olemme siirtyneet terveyden palvomisessa sellaiselle asteelle, että riskeeraamme terveytemme jopa kuoleman uhalla. Ja samalla sammakkojen elämä vaarantuu. Ei ahdistus eikä kipu lähde kambolla. Myrkky ja terveyden odottaminen ilman annosteluohjeita voi hyvinkin olla kuolemaa edeltävä kombo.

Ja mitä droonivaarasta ohjeistavaaan lehtiseen tulee, miettisin kaksi kertaa. Ensinnäkin laatisin keittiön kaapin oveen tarrattavan lanketin. Lehtinen ei ole löydettävissä ja opiskeltavissa. Se unohtuu pinkkoihin ja pinoihin ja lopulta päätyy lehtikeräykseen. Sisällön suhteen olen skeptinen. Itse laittaisin etusivulle Isä meidän ja takakanteen Herran siunauksen. Niihin minä luotan, vaikka en pahaksi panekaan selkokielistä ohjetta kuin karhuja kohdatessa. En vain vieläkään muista, pitikö maata kuollutta matkien vai juosta henkensä edestä karkuun. Jospa puhelimiin ladattaisiin valmiiksi ohjeet kaikkia vaaratilanteita varten. Eikö paperipuhe ole jo vähän vanhanaikaista. Ohje on keittiön kaapissa ja vaara kilometrin päässä siitä.