849

26.01.2026

KAKKU PÄÄLTÄ KAUNIS

Laitan nyt kuvan tähän syntymäpäiväkortista. Hevoskastanjasisko lähetti sen. Minua on siis muistanut juuri se tärkeä henkilö, joka ylipäätään muistaa. Jollei hän lähetä onnitteluja, sitä ei perheväen lisäksi tee kukaan: kukapa vuosien karttumista haluaisikaan kuuluttaa. Mitäpä minusta! Heh!

Takaan ja alleviivaan, että sisareni korttivalinta on sydäntä täynnä ja huolella valittu. Sen todellakin on tarkoitus ilahduttaa. Ja sen se tekikin. Palan kuitenkin halusta käyttää sitä opetustyökaluna siitä sudenkuopasta, johon arkisten huomionosoitusten keskellä tahtomattaame tipahdamme.

Pahantahtoisuus omaa itseämme kohtaan on niin verissä, että hyvää tarkoittava teko muuttuu pahaksi suhtautumisemme takia.

Tarkoitan tätä. Että mitäpä minusta. Kuule minun kruununi ei ole koskaan loistanut eikä tee sitä nytkäään. Vanha syntisäkki, joka repaloituu vuosi vuodelta. Vai että oikein kruunu – ja mistähän ansiosta. Siinäpähän keikkuvat kruunut niiden päässä, jotka ovat ne ansainneet. Minä en saa pro Finlandiaa enkä kruunuakaan muuta kuin kakun koristeesta. On tämä elämä – tämmöistä. Vai vielä upee!

Ja entäs sitten helmet. Käytöskirjallisuus kyllä muistuttaa, että hienolla naisella on aina helmet kaulassa. Jus joo: niillä, joilla on kaula. Että sitten ajattelit muistuttaa minua kalkkunan heltoista, jotka kiikkuvat siinä tyngässä, jota muilla kaulaksi kutsutaan. Ja niin on paksu sekin paikka, että ei kellään ole varaa ostaa minulle niin pitkästi jatkettua helminauhaa. Ajattele nyt itse miltä helmet näyttävät, kun niillä voisi jousella soittaa elleivät olisi uppoutuneet kaulaläskeihin.

Eikö kuulosta erilaiselta ja mieltä yläkuloon nostattavalta. Minut muistettiin. Ihanaa! Muistaminen tarkoittaa rakastamista. Vielä parempaa. Ja oikein kruunun kanssa. Mitenhän iso se on taivaallisen Isämme silmissä. Olisipa kiva kuulla edes yksi juttu, josta Herrani iloitsee minusta. Eikä olekaan mikä tahansa kranssi: siihen voi upottaa jalokiviäkin, jos niitä ehtii vielä taivaan tavalla siihen hankkia.

Ja mitä helmiin tulee. Olen aina halunnut aidon helmiriipuksen. Jospa elinpäiviä vielä riittäisi, että pitemmät kuin kuvassa – siitä muustakin syystä. Koruilla saavat kommeilla niin nätit kuin rumatkin.

Ja koska koiraakaan ei ole karvoihin katsominen, kadehdin paksutukkaisia salaa. Ja omat harvenevat hapset kiharran tätäkin kiharemmiksi, että näyttäisi olevan enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Hyvinhän tässä kävi – positiivisten asioiden etsimisessä. Harjoitus tekee mestarin ja vielä on päiviä jäljellä. Kiitos onnitteluista! Hevoskastanjasisko kirjoitti: mitä enemmän on kynttilöitä kakussasi sitä valoisampi on juhlapäiväsi. No niinpä onkin kuin kevätauringon nauramista.

Ja meinasi tulla valhe. Sain onnittelut myös hurraahuudoin. Parfym.fi muisti. Ottaa kaupallisuus näemmä ystävien velvoitteita – 20 % alennuksella.