745

20.08.2025

KAINOSTI

Auringonkukalla on aina pää kainosti hiemen alas päin kallellaan. Ei röyhkeää rynnistystä päin katsojaa, vaan viehkeästi ja raikkaasti. Komea saa olla, mutta ei sitä tarvitse toisten silmille heittää! Ja äidin opetus: köyhä saa olla, mutta sen ei tarvitse välttämättä näkyä. Siinä korostettiin puhtautta ja raikkautta, joka yleensä ei maksa juuri mitään muuta kuin vähäsen viitseliäisyyttä.

Kun seuraa poliitikkojen keskustelua rahasta ja leikkauksista – voisi melkein luulla, että meillä on käynnissä sisällissota. Kurjistamista osataan käyttää, armahtavaisuutta voi olla vaikeampi ammentaa. Teemme lapsille koulupolun ja yksilöllisen oppimissuunnitelman. Miten olisi, jos voisimme tehdä taloustilannearvioinnin huonoimmin selviävien ihmisten suhteen. Yleiset melkein kaikille sopivat linjanvedot eivät tee oikeutta. Jos kerran tehdään, tehdään se kunnolla ja annetaan ihmisille mahdollisuus itse vaikuttaa – eikä pelkästään etsiä porsaanreikiä pykälien lomasta. Moni osaa jutustellessaan sanoa, että jos tuohon saisin aikaa tai muuta helpotusta, selviäisin. Mutta sitten tulee eteen valtion laatimat rätingit, että et mitenkään voi menetellä niin. Ja pankit jankuttavat kuin verikoirat perässä: niin justiinsa, niin justiinsa!

Eipä juuri ole ihme, että yhä useampi heittää rukkaset santaan ja hampaat naulaan. Josta tulikin mieleeni tapa, että vainajalta otetaan tekohampaat pois arkkuun laitettaessa. Miksi ihmeessä? Sen ymmärrän, että nukutuksessa ollessa siinä on jonkinmoista älyä, vaikka nukkuuhan se ihminen tekarit suussa milloin ja miten haluaa ilman hengenmenettämisen pelkoa. Äidin viimeisessä tahdossa lukee, että jättäkää hampaat suuhun – niitä ei saa silloinkaan ottaa pois. Ja jos nyt ihmettelet, mistä moinen aihe: olimme hammasteknikolla isomummon tekareita justeeraamassa. Oli osaava, mutta ei kovin tunneälyllä varustettu ammatinharjoittaja. Mummoa piti rauhoitella ja lohdutella, kun iso ronski mies kävi proteesiin käsiksi lähes varoittamatta. Ikäihmisilläkin on omat omituisuutensa: eivät ikä eivätkä rypyt vie ihmisestä peruspersoonallisuutta. Ehkä isomummon herkistyneeseen hammasoloon vaikutti sekin, että odotushuoneessa oli mies, jolta hampaat oli varastettu tavallisella sairaalareissulla. Kaikki näyttää kelpaavan!

Millainen mahtaa olla apteekkien liikkumavara Kelan merkillisiin säännöksiin suhteutettuna. En millään voi peittää sisäistä kuohuntaa tällaisissa tilanteissa. Ostin isomummon lääkkeitä. Yhtä lääkettä en saanut mukaan, koska olin kaksi päivää liian aikaisin niitä ostamassa! Hyvä jysäys. Monella on apteekkiin jopa taksimatka. Kela velvoittaa laskemaan pillerit millintarkasti. Tietysti reseptillä saa, mutta ilman korvausta. Apteekki tuntee vakioasiakkaansa. Asiakastiedoista näkyy, että on jo vuosia käyttänyt kyseistä lääkettä – riittäähän reseptiä vielä eteen päinkin pari vuotta. Ja sitten kaksi päivää: tulkaa perjantaina uudelleen! Minua ei palkattaisi farmaseutiksi, koska sanoisin, että tässäpä tämä ystäväiseni, tuskin Kela kahta päivää alkaa kysellä. Siihen tunnontarkka, että johonkinhan se raja täytyy pistää. Juupa juu itsellesikin. Järjen käyttö ei ole vain sallittua. Se on ehdoton edellytys suhteutettuna ihmiseen ja hänen olosuhteisiinsa.

Rehellisyyden nimissä viettäisin mielelläni kaikesta puutteesta vapaata aikaa. Tällä hetkellä tämä tarkoittaa sitä, että ei ihan kaikkea saa ainakaan heti. Mielenmaisemani on aina ollut köyhien, sairaiden ja raihnaiden, leskien ja orpojen puolella. Tällä ei ole mitään tekemistä poliittisen suuntautuneisuuden kanssa. Sielunmaisemaan on vain yksinkertaisesti istutettu halu auttaa, jos se vain suinkin on mahdollista ja sopii avun tarvitsijalle. Mutta näissäkin asioissa on omat huomionarvoiset seikkansa. Tärkein ensin! Jeesus sanoi aikalaisilleen – köyhät teillä on aina keskuudessanne. Niin valitettavasti on. Siksi Jeesus ensin – jo siitäkin syystä, että Hän voi neuvoa ja auttaa silloinkin, kun ihminen on ymmällään ongelmien edessä.