786

30.10.2026

KAIKKIEN PYHIEN PÄIVÄ

Mitä pyhällä mahdetaan tarkoittaa: kuka ja mikä on pyhä. Vietämme pyhäpäivää lepopäivänä. Puhumme pyhistä ihmisistä! Pyhä on jotakin erityistä Jumalalle erotettua. Pyhäinpäivänä sytytämme kynttilän pyhille rakkaillemme.

Kurpitsahulluttelulla ei ole mitään tekemistä pyhyyden kanssa. Se on sitä Amerikan meininkiä ja kulttuurivaihtoa kaupallisimmillaan. Kurpitsat ja kauhu ovat yksi näkökulma pyhäinpäivän viettoon. Eikä se voisi oikeastaan kauempana olla päivän varsinaisesta merkityksestä!

Pyhyys ei ole ansiosidonnainen asia. Se on täydellinen ja täydellisen tarpeellinen lahja, jota tarjotaan ja jonka voimme halutessamme ottaa vastaan. Ensimmäiseksi mieleemme nousevat pyhät pois nukkuneet, rakkaat läheisemme. Aiemmin vietettiinkin vainajien muistopäivää. ” Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra pääse Taivasten valtakuntaan – vaan jokainen, joka tekee Taivaallisen Isän tahdon.” Mikä siis on Taivaallisen Isän tahto, joka tekee meidät pyhiksi: taivaskelpoisiksi. Kysymys ei ole hyvistä töistä ja puuhastelusta. Kysymys on valinnasta vapaasta tahdosta Jumalan puoleen. Jumala odottaa vain yhtä – valintaa ja kunnioitusta Jeesuksen suorittamaa ristinkuolemaa kohtaan. Jeesus kuoli jokaisen syntien sovittajana. Tätä tarvitaan Jumalan tahdon tekemiseen. Vain Jeesus voi tehdä meistä pyhiä. Herrani, Vapahtajani, Vanhurskauttajani!

Jaamme saman tehtävän taivaallisten lähimmäistemme kanssa. Jeesuksessa pois nukkuneet ovat nyt Taivaassa asuvia Jumalan pyhiä. Me täällä rimpuilemme elämän haasteiden kanssa – mieluiten elävinä pyhinä. Pyhyys vastaanotetaan samalla, kun sallimme Jeesuksen vastaanottaa hallintavallan elämästämme. Jokainen Jeesukseen uskova: elävä tai kuollut on pyhä! Voi miten vähän me elävät näytämmekään pyhiltä. Pyhyys ei kuitenkaan olekaan omaa ansiotamme: pyhyyden lahja on kertakaikkinen, vaikka se näkyykin toisista selvemmin kuin toisista. Ei pidä katsoa koiraa karvoihin. Jeesus tekee kamalimmistakin kavereista pyhiä, jos vain sallimme sen.

Pyhien kesken vallitsee yhteys niin kuin perheessä ikään. Jeesus rukoilee Taivaassa puolestamme ja niin tekevät pois nukkuneet, pyhät läheisemmekin. Me elävien kirjoissa olevat esirukoilemme toistemme puolesta. Rukous on liima kaikkien kesken. Meillä on perhesopimus: se joka ensimmäisenä pääsee Taivaaseen, lupaa nyhtää Jeesuksen viitanliepeestä rakkaudellisena muistutuksena pitää huolta maailmaan jääneiden rakkaiden tarpeista siihen saakka, kunnes taas kohtaamme uudelleen. Yhteydestä vainajahenkiin varoitetaan Raamatussa. Tutuiksi ihmisiksi naamioituneet pahan henget tekevät uutterasti työtä voidakseen eksyttää, jos mahdollista, valitutkin. Ja nämä vaarat ovat todellisia, eivät pelkästään leikkimielisiä kurpitsairvistyksiä.

Hautausmaat täyttyvät kynttilämerestä. Perinteet elävät. Jokainen sukupolvi vuorollaan sytyttää kynttilän ja kysyy: kuolema, missä on otasi. He elävät, me elämme - Jeesuksen ansiosta. Iloisiin jälleenäkemisiin! Vainajien päivä voi muuttua elävien, vaivoistaan vapautettujen päiväksi kaikkien kohdalla. Yhteys on sitä, että olemme yhtä: Kristus meissä, kirkkauden toivo ensin Jumalasuhteessa ja sitten ihmissuhteissa. Mikä on perimmäinen tarkoitus pyhäinpäivän viettämiseen? Tämä: Jumala kehottaa, olkaa pyhät niin kuin Minä olen pyhä. Jeesuksen Kristuksen kanssa se on mahdollista – vain ja ainoastaan!