783
26.10.2025
ITKUVIRRET
On eri asia lyödä läskiksi kuin yrittää ymmärtää – ääneen ajateltuja ajatuksia! Ajatus- ja mielipiteenmuokkausyritykseni koskee tällä erää kohua iskelmäkirkosta. Ensin tulivat mieleen kirkon epätoivoiset yritykset virsi- ja viini-illoilla ja sambakarnevaaleilla. Mahtaako iskelmäkirkko olla jatkokertomusta työstä tyhjien kirkkosalien täyttämiseksi. Mutta totta se on. Isomummon sunnuntaikirkossa telkkarissa soivat sello ja viulu kauniisti: Lennä mun lempeni laulu. Oikein piti tarkistaa sanat, että miten ne sopivat teemaan. Jos oikein kovasti yrittää, voi ehkä ajatella, että ne kuvaavat jotakin Korkeaveisun esittämistä ajatuksista. Korkeaveisu – ylistyslaulu Jeesuksen ja Hänen omiensa keskinäiselle rakkaudelle vertautuu ihannekuvaan kahden ihmisen välisestä rakkkaudesta – noin pintapuolisesti tulkiten.
Siis mikä meininki ja mitäs meinaat! Onko perusteltua! Lennä mun lempeni laulu on kansallisromanttista pyörähtelyä kesäisellä tanssilavalla. Varsin moni, ainakin vanhempi henkilö tuntee laulun oikein hyvin, vaikka se esitettäisiin pelkkänä instrumenttiversiona. Sitä on veivattu poski poskea vasten. Vain nuoremmat sukupolvet saattaisivat ajatella, että hieno biisi kirkkosaleihinkin – koska eivät ehkä ole kuulleet sitä aikaisemmin eikä heillä ole sidettä sen esittämiskulttuuriin. Kun ihmiset eivät enää laula virsiä eivätkä hengellisiä lauluja, yrittää kirkko rakentaa musiikillista otetta nuoreneviin sukupolviin. Ei ihan rokin räminää, mutta muuta hempeätä maallista. Jumala on luonut kaiken kauniin musiikin. Enkelikuorotkin ovat varmasti olemassa. Mutta tässä haiskahtaa epätoivo: lassotaan ihmiset sisään kirkkokulttuuriin vaikka väkisin. Maallinen yritetään muuttaa taivaalliseksi ja ajallinen hengelliseksi. Helpompi purematta niellä.
Kohta ihmiset kutsutaan lastenlaulujen palvelukseen. En sano jumalanpalvelukseen, koska tällä sanalla on vakaa kirkkokulttuurin käsite tulla kohtaamaan Jumalaa hiljentymällä Hänen Sanansa ääreen. Kasvavatko lapsemme Saku-sammakko kosiomatkallaan tai Leipuri hiivan tahdissa johonkin sellaiseen uuteen elämänkatsomukseen, jota nyt vasta alamme muotoilla.
Maallinen musiikki herättää maalliset ihmistunteet. Sielumme kaipaa kuitenkin sielunsäveliä sen virittäytymiseksi perimmäisten kysymysten äärelle. Virret ja hengelliset laulut ovat kautta aikojen opettaneet myös Raamatun totuuksia selkotavalla. Niitä ovat laulaneet menneet sukupolvet ankeissakin olosuhteissa voimakseen ja rakentuakseen: miehet rintamalla ja naiset navetassa tai avannolla pyykkiä huuhtoessaan. Kepeys ei kestä elämän kovissa haasteissa. Tarvitaan rukouslyriikkaa, vaikka vain lauluksi niitä kutsuisimmekin. Virret, laulut ja psalttarit ovat raamatullinen tapa kiittää ja ylistää Jumalaa. On itkuvirsien aika ja aika ylistyslauluille! Ne auttavat ylentämäään sielun kaikkine ajatuksineen ja tunteineen Jumalan puoleen.
Tänään on 26.10.2025. Virressä 26 lauletaan blogikuvan otteen mukaan. Kyllä kelpaa pyyntörukoukseksi ja kiitokseksi!