870

20.02.2026

ILOITSE JA PALVELE

Kuudesosa kummiinsa. Sehän taitaakin pitää paikkansa! Vanhojen valokuva-aarteiden joukosta löytyi ennennäkemätön kuva kummitädistäni.

Pikkuvuohesta päätellen hän lienee rakastamassaan työssä Israelissa: beduiinien keskellä erämaassa. Irri-täti ja elämisen yksinkertaisuus on puhutellut minua aina. Erämaanuotiolla tulen ääressä on perusasioiden äärellä. Siellä jaetaan kaikki: appelsiinin hedelmäliha ihmisille ja kuoret kameleille. Mitään ei heitetä hukkaan. Ja mitä Irrin laukusta löytyikään lääkkeiden lisäksi. Sen lapset saivat monesti maistaa! Paikalle ei kolistele jäätelöauto eikä marketin irtokarkit – mutta Irri tulee kyllä.

Yksinkertaisuudesta riittää tarpeellliseksi asti. Silloin pääsee näkyviin Jumalan työ ihmisessä. Yksinkertaisuus ja nöyryys, jossa on sellainen auktoriteetti, että eivät edes erämaan kauhut voi yksinäistä naisihmistä estää eivätkä rajoittaa. Kun työtä tehdään Herralle Hänen ehdoillaan – se onnistuu ja kantaa hedelmää! Kummitäti osasi elää elämäänsä kirjaimellisesti Raamatun sanoin: Minä nostan katseeni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu. Erämaassa ei ole katuosoitteita eikä tienviittoja. Beduiinit vaeltavat ja vaihtavat paikkaa. Herra, mistä minä löydän heidät. Ja aina hän löysi ja sydämellinen vastaanotto oli ihan varmasti vastassa.

Erityisesti minua puhutteli kummitädin t-paitaan painettu teksti: Iloitse ja palvele. Toisin sanoen, kun ensin iloitsee, jaksaa palvella – ei toisin päin. Ja mistä se ilo sitten! Sanan mukaan ilo Herrassa on meidän väkevyytemme kaikessa elämisessä ja olemisessa. Herran mukana ei ole pelkääjän eikä huolehtijan paikkoja. On vain määrätietoista kulkemista ja yksinkertaisten askareiden suorittamista, jotka ovat edeltä valmistettuja ja hyvin suunniteltuja. Eikö muka hymy karehtisi itsemmekin suupielissä, mikäli tekisimme arkisen työmme näistä lähtökohdista. Luja luottamus siihen, mitä ei vielä näy, mutta sen tietää olevan ja tulevan tarkalleen oikeaan aikaan ja paikkaan. Kummitäti ei arponut sattumusten ja tuurin seassa, vaan tarkoin valituissa askelissa. Meille kaikille on annettu oma erämaa ja beduiiniystävämme. Emmehän jätä heitä huomaamatta ja yksin. Jumala neuvoo keinot päästä heidän lähelleen ja kertoo sitten ne tavat ja toimet, joilla voimme heitä auttaa. Ja juuri niin, jokainen meistä on sekä auttaja että autettava. Elämä tasaa vaakakupit. Ojenna auttava kätesi halukkaasti ja ota nöyrästi vastaan apu, jota vailla olet.

Jumala puhuu- hartauskirjassa on yksi metka kohta, joka puhuttelee minua joka kerta. Siinä Herra sanoo työpäivän keskelle, että älä hermostu kaikenlaisista keskeytyksistä ja kompastuskivistä tehtävääsi suorittaessasi. Ota jokainen taakka matkassa Minulta. Minä olen ne siihen laittanut hyvästä syystä ja jonkun tarpeesta, vaikka sinä et sitä näkisikään etkä käsittäisikään. Siinä vaiheessa, kun inhimilliset voimasi tahtovat vain yksinkertaisesti räjähtää, siirry sivuun ja hiljenny edessäni. Palaa toisin sanoen iloon ja jatka vasta sitten palvelemista, kun ensin olet hetkisen voimaantunut läsnäolostani. Tätä tekniikkaa en olekaan kuullut trendien opettavan. Mutta se toimii paremmin ja samalla tavalla kuin päätösten tekeminen Herralta neuvoa kysyen ja yön yli nukkuen. Ei keskellä päivää voi tavan takaa yön yli nukkua. Eipä tietenkään – mutta Herra kuulee hiljaiset ja sanattomat huokauksetkin. Tule Jeesus rakas auttamaan minua!