909

15.04.2026

ILMI-INHO

Maljakkokevät kukoistaa – voivatpa puhjeta kukkaankin. Riemun risut!

Otin osaa paikalliseen yleisötilaisuuteen hipihiljaa takapenkissä. Yleensä lyöttäydyn eturiuhoille, että varmasti näen ja kuulen. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta siitä huolimatta! Asia hyvä, seura hämmennystä herättävä. Olen toki tottunut siihen, että vain harva tykkää tai rakastaa, suurin osa inhoaa minulle käsittämättömästä syystä. Jos olisin rikas ja kaunis, voisin kateuteen vedota. Kun en ole kumpaakaan, ihan ihmetellä pitää sitä julkista ilmi-inhoa, jota joudun vastaanottamaan. Mitä ihmettä minä olen teille tehnyt. Ai niin, en mitään, kun en kerrassaan ole tehnyt mitäään – omia traumojaan siis peilaavat habitukseeni tuntematta inhokin sisusta. Kyllä ulkopuolelle jättämiseenkin voi oppia, ajan kanssa jopa pitää siitä vähäsen. Tämä elämänkoulun osa kasvattaa ja vahvistaa selkärankaa: ei minusta tarvite tykätä, kunhan käyttäydytte asiallisesti. Miksi tätä koulutusta tarvitsen, sen aika näyttänee sopivan tilaisuuden tullen. Pakko kuitenkin mietiskellä, mitkä ovat ne pahat puheet ja juorut, jotka johtavat sylttytehtaalle. Opin siis senkin, että varo puheitasi ja hillitse kielesi kantimet. Jauhetun osa ei ole kiva puhemyllyn melskeessä. - Ja hullunkurisinta kaikessa on se, että inhoa tuntevat eivät tiedä, että se näkyyyy!

Tässähän tulikin käänteinen juttu! Inho muuttui tykkäämisestä puhumiseksi. Nauratti, kun mietin, millaisen kepposen savonmurre voikaan tehdä maahanmuutttajille. Voimmeko vaatia ymmärrystä, kun itsekään emme välttämättä erota vivahde-eroja – joista väärinymmärrykset kumpuavat. Tähän tapaan! Tykkeetkö minusta ( hyväksyntäsi on tärkeätä ). Minä tykkeen sinusta ( olet ihastuttava, kiva ). Tykätäänkö myö toisistamme ( tutustutaanko lisää ). Tietenniin tykätään ( yhteisymmärrys asiassa ) Elä ihmeessä tykkee minusta ( ei ihon alle, kiitos; luulet liikoja itsestäsi ). Älkää ihmeessä kääntäkö tätä rakkausrasismiksi. En malta kuitenkaan olla ajattelematta rokkaa syövää rohkeaa, joka uskaltautuu laittamaan oppimansa käytännön tasolle vuorovaikutukseen. Että: tykätä? Tukatako! Tykata, tykkaa. Sinä takyta, minä takuta … Kuka väittää, että kieli ei kehity keskuudessamme. Ollaan kohta kaikki kielihenkilöitä niin kuin se muinoinen mies, joka soppalusikkaansa ansiokkaasti nuoli. 

No, naakat eivät käännä selkäänsä: vaikka kuinka hussaan ja taputan, tunkevat seuraan. Kun rotista päästiin, sataa taivas rääkyviä ja hyökkäileviä mustia lintuja. Ihan oikein – pahan ilman lintuja. Tänään ei paista aurinkokaan eikä kuu kai kumota. Totta totisesti, jokaiselle päivälle riittää murheensä. Eipä siis hamuta huomisia. Järjestys se olla pitää. Tämän päivän murhe kuuluu hoitaa ennen huomista, että parasta ennen päiväys pysyy kuosissaan.