867

17.02.2026

IHMISSUHDE VALUUTTAA

Miellyttämisen tarve ja halu ihmisessä ovat valtava voimavara. Se, minkä takia pyrkii miellyttämään, ei ole pääasia. Se on tärkeintä, miten tämä voima voidaan ohjata oikeaan ja parempaan. Ja kaikki lähtee siitä havainnosta, että minähän yritän miellyttää koko ajan. Itse olen tullut tähän tulokseen. Miellyttäminen hempeimmillään on sitä luokkaa, että yritän tehdä itseni tykö: ihanammaksi kuin itse asiassa olenkaan. Huomaa minut. Vakavaksi asia muuttuu niissä tapauksissa, kun miellyttämiseen kätkeytyy pelottava pohjavire menettämisen tai hylätyksi tulemisen pelosta tai väärin perustein tavoitteeseen pääsemisestä. Tämä ihmissuhdetoiminta syö pahimmillaan yhtä paljon tai enemmänkin kuin antaa. Se on raskasta naamiohuvia keskellä arkisinta arkea. Kun huomaat: tee tarpeelliset kysymykset itsellesi ja muuta sitten kurssia vapautuksen suuntaan. Sinä maksat joka tapauksessa miellyttämisen uurastuksen laskun.

Ei välttämättä tarvitsee miellyttää, itseään voi myös raskauttaa sillä, että yrittää pitää hankalaa hyvällä tuulella. Tämä hullunhomma pohjautuu siihen, että ihmiset yhteisössään itsesi mukaan lukien pääsisivät vähemmällä. Ei suututeta sitä, että ei ala se kamala huuto tai jankkaus tai mökötys. Tätä ei tarvitse kenenkään tehdä silloin, kun vaikkapa työyhteisö elää ihan normaalia arkea, jossa ketään ei paineta eikä kiusata. Jos taas kuuluu niihin, joita on pidettävä hyvällä tuulella, saa hävetä kasvot punaisina. Mikä sinä luulet olevasi, että juuri sinun mielialasi ja mieltymyksesi määrittelisivät kaikkien muiden elintilaa. Itsekkyyttä ja keskenkasvuisuutta alusta loppuun asti. Aikuistu ja ryhdistäydy!

Työhyvinvointi on taas tapetilla. Se, että työpaikan porukka lätkähtää joogamatoille yhdessä hyvinvoinnin takia, ei auta ketään. Pakotettu yhdessäolo niiden kanssa, joiden rinnalla jo viettää kaikki työpäivät, on kaivoon kannettua vettä. Kuinka moni voisi sanoa olevansa todella kuisaantunut. Nyt meillä on tekohauskaa ja siitä on riitettävä koko vuodeksi. Aikaisemmin porukat menivät metsäkämpälle saunomaan ja juomaan. Toinen helvetillinen vaihtoehto. Pitäisi juoda ja olla alasti työtovereiden kanssa, että kuuluisi joukkoon. Ei ikinä, vaikka pitäisivät kuinka mänttinä.

Työhyvinvointi lähtee työolosuhteista ja nämä taas johtamisen taidoista. Huono johtaja sotkee yhteisön kaikkeen mahdolliseen sotkellukseen ja pahoinvointiin. Kas oikeamielisessä yhteisössä voivat ihmiset kyllä riidellä, mutta he osaavat myös sopia vaikkapa esimiehen avulla. Esimies ei ole kenenkään puolella, vaan kaikkien puolesta! Pomon päätehtävä on taata työntekijöille parhaat mahdollisuudet tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Uupunutta autetaan ja pyrkyriä jarrutellaan toteamalla, että sinut ja tavoitteesi on nähty. Kaikkea edistystä ei pidetä yhteisön tuotoksena, vaan porukan on kestettävä, että tänään tuo sai kiitosta, ehkäpä minä huomenna, kun yritän enemmän. Tällainen työpäivä rasittaa ja voimaannuttaa samassa suhteessa ja siitä kumpuaa jaksamista. Työpaikalla jokaiselle löytyy uskottu ystävä ja tukija. Mutta ensimmäiset oireet kuppikuntaisuudesta ja eriseuraisuudesta tulisi kitkeä alkuunsa. Ulkopuolelle jättämisestä kehkeytyy sellainen mielipaha, että puhutaan työpaikkakiusaamisesta. Kissa pöydälle ja paha mieli hyväksi: ei pidä sietää sitkuttaa liian pitkään, sillä huonot käytännöt muuttuvat varsin pian hyväksytyiksi käytänteiksi.

Hyvän pomon piirteitä on ihan liian pitkään pidetty lepsun ja höpöpehmeän pomon piirteinä. On arvostettu korskeaa, karismaattista tyrannia, joka johtaa pelolla ja suosikkijärjestelmällä. Nykyaikainen johtaja, joka pääsee tavoitteisiin yhdessä työntekijöiden kanssa, on palvelija, joka etsii työn parasta ja samalla pitää huolta keskeisimmästä voimavarasta: juuri siitä ihmisestä, joka suorittaa varsinaisen työn.