922

07.05.2026

IHAN SAMA

Tänä keväänä on tavallista vähemmän ollut puhetta koirien kakkarallista! Monet ovat siirtyneet hiljaiseen, mutta mahtipontisuutta osoittavaan, passiiviseen vastarintaan. Siitä ei ole mitään hyötyä, muuta kuin olla kiukunpurkauksen kanavana. Varsinkin omakotialueilla tien penkereille ilmestyy tuon tuostakin kakkaamiskieltoja. Koira ei osaa lukea kuvaa eikä tekstiä. Ihminen ei hallitse lemmikkinsä suolen toimintaa. Kyltit ovat siis ihan sama.

Ottaisin tämän näkökulman lemmikkien ulosteisiin! Itselläni ei ole koiraa. On vain tyttärenkoira, jonka hoivasta tarpeen tullen vastaamme. Eikö olekin niin, että lemmikkieläimiin liittyvä tuotteistaminen ja valtaisa tavaroiden ja palvelujen myyminen ovat koko maailman tasolla miljardiluokkaa. Lukemattomat ihmiset saavat työtä ja palkkaa lemmikkien takia. Yleensä markkinatalous ymmärtää näinkin suurten rahavirtojen voiman. Pitäisikö muidenkin ymmärtää. Koira pudottaa pötkön juuri siihen, mitä suoli milloinkin määrää. Meidät on opetettu keräämään jätökset! Talon edusta siis lainaa penkereeltä itse asiassa kunnan maata sen pienen hetken verrran, kun kakka on pussittamatta. Näin tämän kai pitäisi toimia! Ja toimiikin, mikäli kakat tulevat kerättyä eikä potkaistua pihakiveykselle. Varjelemme eläimiä ja samalla moni meistä vaatii niiltä täysin inhimillistä kontrollia ja käytöstapoja elimistön suoritustarpeen suhteen. Onkohan merkityksettömien kylttien laittajilla mennyt koskaan kakka housuun.

Paljon kakkaa suurempi asia on lemmikkien pakkosirutus – vaikka millä perusteilla. Korvamerkeistä siruihin – pankkikorteista sirutettuihin ihmisiin. Eläimet ovat kuin suuressa koelaboratoriossa mallintamassa ihmisten pakkomerkintää yhteiskuntaa varten. Perästä tullaan, sanoi hitaampi hiihtäjä! Meidän pitäisi myös kiinnittää huomiota lemmikkien stressiin. Inhimillistämme lemmikkien elämää niin, että ne eivät enää tunnista alkuperäänsä. Mitä siinä voi koiraraasu muuta tehdä kuin purra.

Ovatko suomalaiset ja muutkin ihmiset siis tyhmentyneet. Ovat ja eivät. Molemmat ääripäät voivat hyvin; huippuälykkäät ja ihan pihalla olevat. Toiset painavat pitkää päivää intohimosta puhkuen. Toinen pää venkoilee pienenkin välttämättömyyden edessä – en minä! Kun motivaatio häviää, asenne muuttuu kielteiseksi. Ihan sama. Minkä takia muka! Sarasvuo ja alan professorit ovat tyhmentymisen puolella. Tarttis tehdä viisautta ja ymmärrystä enemmän. Kyllä, ehdottomasti! Jos koulussa kaikkien kohdalla ensi alkuun pysymme perusteissa ja perustelemme, mihin tätä tietoa tarvitaan – saattaa motivaatio kasvaa. Kun motivaatio suurenee, asenne alkaa parantua. Hei, mitäs tämä meinaa! Siitä se lähtee. Ei lähde siitä, että opettelet, koska olemme nyt tässä kohtaa yltäkylläistä silppua sisältävää oppikirjaa. Lapset eivät opi, mikäli opetustaidot ja näkemys käsityskyvystä ovat ihan hukassa tai hukan kakassa!

Ennen kerättiin tielle pudonneita hevosen palloja. Astian kanssa kiidettiin tielle, kun polle hetkeksi pysähtyi. Kunnon kasa mukaan kukkaloistoa kasvattamaan. Pallot olivat painonsa verran kasvukultaa! Miten saisimme yhä lisääntyvän lemmikkikakan käytön tuotteistettua. On ihan tyhmää muovipussitta se ja kantaa sekajätteenä sotkemaan muuta jätteenkäsittelyä. Kuka keksii! Käytetyt kahvinporot kannattaa kerätä. Ja kakkaa on monin verroin enemmän, eikä saantoon vaikuta kahvin hinnan heilahtelut.