714

17.06.2025

HUKKAPROSENTTI

Juhannusta kohti kuljettaessa ja sen säätä päivitellessä toivosta toivottomuuteen – olemme yllätysten äärellä. Jospa vain muistaisimme, että kysymyksessä on yksi erityiseksi leimattu viikonloppu ja samanlaisia on koko kesä luvassa. Suhteellisuudentajua tarvitsemme me ja luonto myös. Katsokaa nyt noitakin viinimarjapensaan kukkalupauksia. Hukkaprosentissa löytyy! Kaikista ei voi millään tulla makoista marjaa. Voi käydä niinkin kuin elämässä yleensä: suuret lupaukset ja pienet todennettavat tulokset. Sanommeko, että luonto tuhlaa. Ei kai sentään: se maksimoi mahdollisuuden tehdä ennätyksiä tulokulmana jokaisesta kukasta marja. Jos tulee vain muutama, on luonnollakin mahdollisuus etsiä syyllisiä ympäröivistä olosuhteista. Pölyttäjät ovat lakossa, kukintoja kuivaa ja terrorisoiva sadekuuro lyttää ja lätistää. Eroammeko me oikeastaan marjoista lainkaan. On ihan oikein sanoa olevansa marjaihminen – muulloinkin, kun mehua keitettäessä tai mustikkapiirakkaa syötäessä.

Eikö ole merkillistä, että maailmassa palaa, ja me sen kun vain mietimme, että wilhelmiä vai kunnon nakkeja. Graavia kalaa vai kylmä- vai lämminsavustettua kalaa. Edesmennyt rottasota opetti minulle kovasti paljon ihmisen luonteesta. Mukava naapuri näet kertoi omasta kokemuksestaan. Ensimmäinen siimahäntä kauhistutti, toinen harmistutti ja kolmas herätti metsästysvietin. Ja lopulta, kun kohtaamisia oli paljon, sitä vain istui kesätuolissaan ja katseli: kas rottia taas, tuossa ne menevät omaa polkuaan ja tietysti ohi pyydysten. Eikö muka rotalla ja ihmisellä ole edellytyksiä yhteiseloon. On toki: rottien sinnikkyys ja ihmisen sopeuttava laiskuus.

Jos joku luulee, että nurmen leikkaaminen käy keneltä tahansa – luulee vääriin. Olen katsellut useamman taloyhtiön ulkoistettua pihanhoitoa. Huoli kasvaa yhtä nopeasti kuin leikkaamattomaksi jäänyt nurmi. Tekijöillä ei ole alkeellisintakaan tietoa tämän lajin taidonnäytteestä. Tosi yksinkertaiset säännöt varjelevat nurmien pilaamisen leikkaamisen yhteydessä. Olen varma, että kesätyöntekijöille ei ole neuvottu muuta kuin koneen käyttämistä. Ja kuitenkin samalla juoksulla tai ajolla saisi vihreää kesäsamettia kuin tupsuista ja osin litistynyttä, raastettua nurmea, joka joka tapauksessa jätetään osin käsittelemättä. Työ tehdään loppuun! Olipa kova vaatimus. Mutta mikäli palkka maksetaan nurmen leikkaamisesta, tarkoittaa se kyllä myös pitkin talon seinää kasvavia ruohoja ja voikukanvarsia. Trimmerit on keksitty aikoja sitten. Kustannustehokkuus on vienyt meiltä hyveen, joka tarkoittaa oman käden työn tulosten arviointia ja siitä niitettävää kiitosta. Ei ole sama! Kun sukupolvi toisensa perästä tekee miten sattuu huvittamaan, syntyy työhönsä tyytymättömien ja ilottomien ihmisten kaarti – joka lopulta ei näe mitään eroa siinä, syntyykö sutta vai sekundaa.

Luontokin ottaa opiksi. Huvikalastus pelkästään kalastamisen riemuksi ilman tarvetta ravinnon hankintaan on kalojen maailmassa todennettu ja tuomittu. Liian moni kalasukupolvi on päästetty vapauteen uistinten repimien leukaperien kanssa. Nyt niitämme iloittelumme tuloksia. Isot hauet on pantu asialle ja yksi ja toinen on jo lehtietietojen mukaan joutunut kostohyökkäysten kohteeksi: sormet verillä, varpaat palaa pienempinä. On syntynyt eläinrääkkäysten ja ihmisrääkkäysten aivan uudenlainen sotasukupolvi. No, maailmahan on ihan sekaisin ja vain harvat tietävät ja tunnustavat, mistä se johtuu.

Kultarantakeskusteluihin otan osaa sen verran, että sanon tämän: minusta Niinistön olisi pitänyt osallistua, jos kerran sai kutsun. Niinistön päätösten syystä ei liene tietoa, mutta presidenttinä, vaikkakin entisenä hänellä on mielestäni velvollisuus kansalaisia kohtaan tuoda oma näkemyksensä esiin maailman politiikasta. Suomalaisille se olisi ollut tärkeätä, vaikka hänelle itselleen ei olisikaan ollut ja Stubbille samantekevää.

Ja lopuksi kesälukemisvihje: siihen miettimiseen, miten Ukrainan käy ja monen maailmanpoliittisen asian laidan – lukekaa Phillip Barnettin profetiaa asiasta. Tulokulmana näkökulma!