788

31.10.2025

HORROR – ERROR

Tein Heikin kanssa matkaa lähikaupunkiin postipakettia hakemaan. Ellei palvelupisteissä ole tilaa, jää paketti 2x16 km matkaan. Joutilaat, jotakin. Vaikka ajattelenkin, että valitessani paketin lähetyskohteen, olen maksanut kuljetuksen juuri siihen enkä minnekään muualla lisäkustannuksineen kaikkineen.

Pääasia oli kuitenkin tämä. Katsoin blogikuvan maisemaa kaikessa hiljaisuudessa ja huomasin sanovani itselleni tai ainakin puoliääneen: hallava hevonen. Uhkaava taivas ja sankka paksu usva puhuttelivat minua kovin tai sitten sain tiedonsanat Taivaasta. En väitä kumpaankaan suuntaan. Ei se huomio ollut kuitenkaan karkki vai kepponen aihepiiristä, että halloween olisi sotkenut ajatukseni.

Elämme kauhujen keskellä ja kaipaamme jännitystä ja kalman kosketusta. Kuolemasta ei juuri tohdita puhua, mutta leikkiä sillä voidaan, kun aihealue kuorrutetaan kurpitsoilla ja kaskuilla. Böö! Siinä auton etupenkillä matkaa tehdessäni päätin katsoa todellisuutta kurpitsoiden sijaan. Hallava hevonen on Ilmestyskirjan luvun kuusi sisältöä. Ei tarvitse jännitystä leikistä hakea!

Kun Karitsa avaa seitsemää sinettiä, lähtevät alussa matkaan kaikki neljä Ilmestyskirjan hevosta. Ensimmäisenä ”Tule”-kutsuun vastaa valkea hevonen. Sen selässä istuvalla on jousi ja päässä seppele ja se lähtee voittoja voittamaan. Tämä on kuvaus sudesta lampaan vaatteissa. Ihmiskunnan perivihollinen siinä tekee hirmutöitään vielä niin kauan, kun sillä on aikaa käytettävänään.

Toinen hevonen on tulipunainen. Sillä on valta ottaa rauha maasta niin, että ihmiset surmaavat toisiaan.

Kolmas hevonen on musta. Sillä on vaaka: koiniks-mitta nisuja yhden denarin ja kolme koiniksia ohraa yhden denarin. Denaria on rinnastettu päivän palkkaan.

Neljäs hevonen on automatkan hevonen – se hallava hevonen! Sen selässä olevan nimi on kuolema ja tuonela seuraa sen mukana. Hallavan hevosen valtaan annetaan neljäsosa maata: valta tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.

Horror horror! Ei tähän enää leikkiä lisäksi tarvita. Vaan, kun ei uskalleta katsoa totuutta silmiin. Elämme näiden hevosten aikaa. Ja hallavan hevosen aika on kuin koonta koko errorista. Sota, nälkä ja rutto ovat päivittäin otsikoissa. Entäs maan petojen kautta. Lehtiotsikoista löytyvät nekin: metsänpetojen yllättämät selkkaukset surkein kohtaloin. Ja koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, kuka olisi uskonut, että Jamaikan hurrikaani kattoi pöydän paikallisille krokotiileille. Kun sataa metrin, kykenevät nuo hurjat pedot lähteä saalistusmatkalle hyvin katetun pöydän ääreen. Eipä siis aliarvioida hallavan hevosen aikaansaannoksia. Se joka päättää katsoa, näkee eikä sitten ehkä enää haluakaan leikkiä. Todellisuudessa on tekemistä yllin kyllin.

Rehellisesti täytyy tunnustaa, että mietityttää: joudunko itse ja rakkaani tuon neljäsosa maata käsittävän turmion tielle. Ja jos joudun, ovatko suojavarusteeni ja vakuutukseni Taivaan kanssa kunnossa! Ei yhtää hukkaan heitettyä miettimistä.

Neljäsosa maata voi tuntua, että jäähän kolme neljäsosaa kuitenkin koskematta. Vaan mistäs tiedät, minne osuu ja missä satut itse aikaasi viettämään. Ainakin Päivi Räsäsen horror-errroria seuratessani jään sanattomaksi. Että ihmistä pidetään löysässä hirressä saamatta päätöstä puoleen tai toiseen. Syyttäjä ainakin on oppinsa ottanut. Sinnikkäästi se vain jatkaa syyttämistään, vaikka osa ihmisistä on jo unohtanut koko errorin. Niin se tekee syyttäjien mestarikin kaataen kaikenlaista vaivaa kannettavaksemme.

Halla on vienyt sadot ja syömiset. Hallavan hevosen matka voi koskettaa ketä hyvänsä meistä.