826
29.12.2025
HILJAISUUTEEN HAUDATUT
Vuodenvaihteen inventaario – myös elämässä. Kunpa käsittäisimme arkirealismin mahdollisuudet ja haasteet. Kunpa erottaisimme toisistaan asiat, jotka on vain hyväksyttävä ja ne, joille on mahdollista tehdä jotakin. Tämä on jo oiva lähtökohta uuteen! Sitten tulevat taakat ja rasitteet. Siunatut, rinnalla kulkevat taakankantajat. Sinäkin voit omalta osaltasi olla yksi heistä.
Blogini focus ei ole sama kuin haudataan hiljaisuudessa. Tätä ilmaisua käytetään kuolinilmoituksissa. Hiljaisuuteen haudatut on paljon dramaattisempaa – elävältä haudatut. Nämä merkilliset mietteet nousivat esille, kun isomummo tokaisi: että hiljaisuus tappaa parhaiten. Mistä moinen toteamus juohtuikaan keskusteluun – mutta oikeassa ovat asia ja isomummo. Hiljaisuus tekee ensin näkymättömäksi ja sitten lopulta ihminen valahtaa unohduksen kuoppaan ilman multaa päälaellaan. Siellähän killistelet näkymättömänä ilman kuulijaa, ilman yhtään auttajaa.
Hautaamme hiljaisuudella jatkuvasti! Ellei media nosta asioita esiin, saavat valtaisat ihmisjoukot kuolla väkivaltaan ja nälkään. Ellei kukaan korota ääntään ihmiskaupan lopettamiseksi, sama jatkuu entistä tulokseempana. Voi, joukosta erotettuja lapsia ja nuoria, voi yksinäisyyttään eläviä vanhuksia, sairaita ja raihnaisia, voi työpaikoilla puolustamatta jätettyjä työtovereita – pelkästään siitä syystä, että oma mukavuus ja turvallisuus kuiskuttaa olemaan kantaa otttamatta. Voi kaikille niille, jotka tekevät väärin ja erikoisesti niille, jotka jättävät puuttumatta vääryyteen. Voi mykkäkoulua pitäville, voi vastaamatta jätetyille kysymyksille, voi hiljaisuuteen haudatuille näkymättömille! Ja toden totta – voi kaikkia niitä asioita, joita ei ole nostettu päivänvaloon nähtäväksi ja kuultavaksi. Tietämättömyys yhdessä hiljaisuuden kanssa nostaa kärsimyksen potenssiin monta. Ei voi auttaa, ellei kerro. Ei voi auttaa, ellei puhu ja ota riskiä tulla autetuksi.
Se vahinko, mitä harkitulla hiljaisuudella ja vaikenemisella saadaan aikaiseksi, on riipaisevaa. Ei tarvita kuin yksi meistä, joka uskaltaa nostaa äänensä oikeutta ja kohtuutta puolustamaan. Loput uskaltautuvat sitten mukaan. Ole sinä siis se ensimmäinen, joka laittaa alullle muutoksen ja sen tuoman mahdollisuuden. Katsoa vierestä on kai kunnioitettavampaa kuin paeta paikalta. Mutta että ojentaa auttavan kätensä ja äänensä kaltoin kohdellun ylös nostamiseksi – se on arjen sankaruutta.
En ole enää vuosiin tehnyt typeriä uuden vuoden lupauksia painon pudottamisesta tai liikunnan lisäämisestä, asiallisesta rahan käyttämisestä tai mistään muustakaan arkisesta asiasta. Mutta sitä yritän kaikin voimin – vaikka en voikaan luvata – että avaisin suuni sillä hetkellä, kun vielä pahuus ja vääryys on taklattavissa. Hyvyyttä kohti: ei sanojen helinällä, vaan tositoimilla. Kuka haluaa tehdä hyvää pelkäämätttä hankaluuksiin joutumista!