749

24.08.2025

HAHTUVATEOLOGIAA

Tuuli heiluttaa ja kuljettaa hahtuvaa miten sattuu ja mihin mielii. Jumalan suunnitelmia ei heiluta kukaan, vaikka välillä yrittävätkin vängätä väärään suuntaan. Kyllä komppaan Sari Essayahia: jokainen poliitikon tekemä väärä päätös on turvallisuusriski Suomelle ja tietysti monille muillekin asianosaisille. Harmi vain, että aina ei tiedä varmasti, mitä päätöksestä seuraa: selviääkö pelkillä lööpeillä vai onko edessä katastrofi ja historian kirjoihin kirjoitettava pöljä päätös. Jospa suhtautuisimmekin tällä tavalla tekemisiimme! Voisi olla, että aina ei ylittäisi uutiskynnystä, mutta asiat tulisivat tolkun tavalla hoidetuiksi. Ja että uskallettaisiin sanoa ääneen, mitä päätöksen tekemisestä voi pahimmillaan seurata. Tämä koskee myös Ukrainan turvatakuita. Suomi on auttanut ja auttaa yhä sodan aikana ja sen vielä kuluessa. Rauhan aikana olisin varovainen tekemisiemme suhteen, sillä Stubb on viitoittanut tien: meillä tosiaankin on tulevaisuus Venäjän kanssa – ja soisimme varmaan, että hyvä sellainen. Hölmöhän se on, joka tökkii nukkuvaa karhua tikulla ja seisoo ensimmäisenä pesän suulla ärtymystä vastaanottamassa.

Muistatteko sadun kanaa, joka pyrähdellen juoksi kuuluttamassa, että taivas putoaa. Ei ole pudonnut vielä tähän päivään mennessä eikä putoakaan. Jumala ei romauta rakennelmiaan ilman perusteltua ja hyvää suunnitelmaa. Nyt Englannista loppuu vesi ja Gazaan on julistettu nälänhätä – miten meille mahtaa käydä. Ihmiset jättävät uutiset lukematta, kun joka päivä ei jaksa, että pelko kouraisee rintaa. Mitä, jos; entäs jos … 

Pienelläkin mielikuvituksella voi ruokkia pahimpia pelkoja. Ketä se hyödyttää!

Ellei ole kysymys kuoleman pelosta on kuitenkin menettämisen pelosta. Pienestä pitäen olen halunnut olla Jumalan perheväen täysiosainen jäsen. Olen loukannut Jumalan hyvää suunnitelmaa oman elämäni suhteen lukemattomia kertoja. Pienenä puoliorpona aloitin mörköjen pelkojen sijaan pelätä, että entäs jos äitikin kuolee, miten minulle sitten käy. Matriarkkamme elää yhä. Kannattiko pelätä ja pidellä sydäntä ja kyyneleitä kaikki nämä 90 vuotta. Olen pelännyt myös Heikin menettämistä. No, tänä kesänä vietimme 51 hääpäivää – vieläkö siis pelkään, vaikka karttuva ikä todennäköisyyttä lisääkin. Kaikki rakkaat ja rakas saastuvat välillä menettämisen pelosta. Että ei vain kävisi kuinkaaan, siis kamalasti. Pitkään on pitänyt elää, että on alkanut löytyä lääke tähän vaivaan. Jotta en hahtuvana heiluisi kaikkien tuulien lennäteltävänä, toimin näin. Ja suosittelen sinullekin. Luovutan kaiken rakkaan Jumalalle: pidä Herra huolta, pidä huolta. Anna minun iloita ja nauttia jokaisesta päivästä, jonka saan ja voin elää heidän kanssaa. Jos joku lähtee joukosta, ole kanssani surun suurimmalla hetkellä ja siitä eteen päin joka hetki – ihan samalla tavalla kuin olet ollutkin tässä ja nyt. Kouristuksenomainen kiinni pitäminen ei ole ihmisen tehtävä: siinä stressaantuu ja painuu kumaraan huolen haalistaessa elämän makuja. Herra, minulla on tänään tämä pelko Sinulle annettavaksi. Kanna Sinä sitä loitolle minusta. Anna minun luottaa, että kaikille omillesi tapahtuu Taivaan paras!