844

20.01.2026

HÄTÄJARRU

Kenellä on kanttia vetää hätäjarrusta! Kuka uskaltaa huutaa hälytyksen! Näitä keinoja käytetään silloin, kun joku näkee vaaran lähestyvän. Silloin ei enää kysellä mielipiteitä ja muokata demokraattisia vaihtoehtoja. Silloin vedetään hätäjarrusta tai painetaan kirskuen punaista stop-painiketta.

On aika siirtyä hienostuneesta höpötyksestä selkeään argumentointiin – ei kuitenkaan vihapuheeseen. Kun ei nähdä, ei kuulla eikä tunneta, vauhti kiihtyy väärään. Täältä sivusta on näköisempää huudella. Ne, jotka jo jauhautuvat myllyssä, ovat huonommassa asemassa. Heitä on vaikeampi auttaa, kun rimpuilevat hengissä pysymisen kamppailussa.

Matkaa ei aina voi tehdä tulevaisuuteen: aika ajoin pysähtyminen tai pieni takamatka ovat paikallaan. Maamiinat kiellettiin kovaäänisesti ja painokkaasti. Nyt ne palautetaan koulutuksen myötä. On niitä kuulkaa muitakin asioita, joiden kanssa pitäisi tehdä samalla tavalla.

Opettajat ja lääkärit tukahdutetaan entisajan paperitöihin: he kirjaavat ja raportoivat ja viestittävät. Kysynpähän vain, onko kirjaaminen juridisistakaan syistä oikeudellisempaa kuin asia, potilaan hoito ja oppilaan opettaminen. Näillä aloilla ei tiedetä, mitä ne lillukanvarret olivatkaan; siellä kompastutaan kantoihin ja maatuviin runkoihin.

Maailma puskee pyytämättä, kyntämättä ja kylvämättä aleksanterisuuria, jotka sotkeltavat seksiskandaaleissa, huumehöyryissä ja talousrikollisuudesssa. Mitä vielä kahmimatta on, se otetaan vaikka väkisin väkivaltaa käyttämällä. Ja me katsomme toimettomina vierestä. Juuri niin, kun ei ole kanttia panna henkeään asioille alttiiksi. Jeesus näytti esimerkkiä, miten synti taltutetaan. Me ummistamme silmämme ja painamme pään pensaikkoon luulottelemalla, että ei ongelmaa ole olemassakaan. Tehköön joku toinen jotakin, jos uskaltaa.

Ihmiset riutuvat yksinäisyyteen. Meidät pakkolaitetaan asioimaan robottien ja tekoälyn tarjoamien palvelujen kanssa. Ne ovat tietenkin niin yksioikoisia, että mistään ei tule mitään, mutta selvittävä on, koska ihmiset on ulkoistettu. Vanhukset hirttäytyvät rensseleihin. Lapset karkaavat tielle aidan yli. Ohjelmavirhe!

Maito on ainakin Ruotsissa kalliinpaa kuin limppari. No onhan se toki arvokkaampaakin! Ruokailutottumukset muuttuvat ja skippausvaatimukset vaikuttavat, vaikka ne olisivat miten hulluja tahansa. Valtio verottaa sokeria ja pakottaa ihmiset syömään syöpää aiheuttavia makeutusaineita. Lapset ja nuoret altistetaan sellaiselle urheiluhulluudelle, että rikkoutuvat jo melkein leikki-ikäisinä taaperoina. Vanhemmat elävät saleilla, eivät kotosalla.

Asumukset rakennetaan niin huolettomasti, että elleivät ne homehdu, syttyvät ainakin ilmiliekkeihin virheiden takia. On painostettu ostamaan sähköautot, jotka eivät kulje pakkasessa. Ovat itselämmittäviäkin syttymällä ilmiliekkeihin milloin ja missä tahansa.

Uutisoimme väkivallantekoja, että ihmiset ottaisivat opiksi. Ei siinä niin ole käynyt. Jokainen puukotus ja ampuminen alentavat kynnystä tehdä itse samoin. Sehän on ihan jokapäiväistä hommaa. Miksi minä en saisi tehdä niin. Täyttykööt vankilat lapsista. Päästetään kuitenkin jo osan aikaa kaltereiden takana vanhentuneet sarjaraiskaajat ja murhamiehet välillä vapaalle jaloittelemaan. Tilan tasaamista – vai mitä!

Ja kaiken tämän ja monen muun jälkeen kahlitaan sananvapaus: ei saa sanoa! Kaikki on vihasanomista. Vain samanmielisyys ja samankaltaisuus hyväksytään, kunhan sääntöjä laitteleva ensin itse tietää, mihin pyrkii ja mitä haluaa. Valtaa käyttävät muuttuvat sokeiksi sokeain taluttajiksi.

Varoitus! Nämä sanat saattavat aiheuttaa lukijassa ahdistusta. Siitä huolimatta, omalla vastuulla. Tällainen ei ole oikein. Tätä ei pidä vain katsoa vierestä ja hyväksyä. Yleisesti hyväksytyt toimintatavat eivät ole tae oikeudellisuudesta. Turhan usein ne ovat todiste jatketusta rikollisuudesta.