931

24.05.2026

g-MOLLI

Yö-muistiinpanolehtiöön olen jossakin hiljaisuuden vaiheessa kirjoittanut muistutussanat g-molli. En osaa musiikin teoriaa. Tarkistin googlesta: pehmoista, mutta peräänantamatonta surumielisyyttä, vahvaa tunnetulkintaa – noin omin sanoin selitettynä. Minulla on kesämekko Molly, ei siis sen aurinkoista kepeyttä eikä huolettomutta. Mitä tämä tieto tälle päivälle tuokaan.

Aamulaulu päinvastoin oli riemulaulua: oi katso, mikä aamu, yön varjot häviää! Kai se on niin, että elämä on päivän varjoista yhteen solmittu. Jos sekaan mahtuu ripaus riemua, on kaikki kotiin päin. Surun suuruutta korostavat pikkulinnutkin, jotka ylistävät Jumalaa. Kaunis, vanha laulu. Lauletaanko se g-mollissa, jää nähtäväksi.

Edellisessä blogissa kerroin äidin selän takana seisovasta enkelistä, josta varjeltava on itsekin täysin tietoinen. Matkaansaattaja – tekisi nyt vain tehtävänsä, oli äidin toivomus. Enkelinäky sai meidät muut miettimään, olemmeko ennen todistaneet vastaavaa. Ja yön yli nukuttuaan Heikki muisti oman isänsä, joka sairaalavuoteensa päässä näki kolme enkeliä. Kertoi siitä ihan tavallisena asiana: iso mies; tarvitaan kolme kantajaa.

Maanpäällisen elämän viimeiset hetket kietoutuvat tavalliseen arkeen. Aika ja iankaikkisuus kulkevat käsi kädessä – jokaisen kohdalla. Aika on ääretön. Se vain muuttaa olomuotoaan ihmisen itsensä kohdalla. Missä mennään, mikä maa! Papin villikkopoika vastasi tuohon alakoulukysymykseen, että invataksissa. Sai siitä jälki-istuntoa ja nuhteet opettajalta ja isältä. Kelpo vastaus. Olemme kaikki rikkinäisiä – siis ehjättäviä, kukin omalla tavallaan. Ei siinä jälki-istunto auta: ajan pidentäminen. Jumala vain voi auttaa. Hän auttaa ajattomasti ja rajattomasti ilman palkkaa ja vastapalveluksia. Kunpa jokaisen taksi olisi tasaista menoa, vaikka g-mollissa kuljettaisiinkin. Ja Kuljettaja ei saa olla kukaan muu kuin Kaikkivaltias Jumala!

Kyllä ihminen on eto epeli. Kun kaiken tämän kauneuden ja suuruuden edessä pitäisi hiljentyä pyhään yhteyteen Herransa kanssa – alkaa mieli tuottaa itsekkyyden ja hätäilyn kukkanuppuja. Voi kamala! Entäs jos lähdön hetkellä oman vuoteeni vieressä tai selkäni takana ei olekaan enkeliä, tai on musta sellainen. Ellen itse näe eikä kukaan kerro! Mehän lohdutamme pois lähtevää, että älä huoli, et sinä minnekään mene. On meillä mahtavat saattomenetelmät. Pitäisi sanoa, että nyt pyydetään tähän Jeesus! Hän tietysti on jo paikalla, mutta saatettavalle itselleen ja ehkä saattajillekin on tarpeellista sanoa asia ääneen. Se tekee tapahtumat turvallisemmiksi. Kuule, minä pidän kädestä ja Jeesus ottaa vastaan. Enkeliturvavaljaat kestävät taatusti. Kaikki on anteeksi annettu. Taakat kirpoavat ja sielu saa levon Iankaikkisilla Käsivarsilla. Taivaassa tavataan!